Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2011.

Sinistä ja punaista

Tampereen yötaivas muuttuu punertavanhohtoiseksi kaupungin katujen ja kiinteistöjen valojen hohteesta, kuten kaikkialla muuallakin. Tallentaminen ei ole helppoa; maankamaran lumi ei näytä luonnossa niin oranssilta kuin omalla kamerallani tallennettuna.
Jos taivas ja maa ovatkin kuvissa epäaidon sävyisiä, pysyy suunniteltujen valaistuskohteiden sininen kuvissakin sinisenä. Naistenlahden voimalaitos (yllä) on poikkeus monesta vastaavasta epäkauniista rakennuskolossista; ainakin se on rohkeasti nostettu sinisin ja punaisin valoin esille maisemasta Lapinniemen kylpylän vieressä, niin että se on enemmän suuren modernin taideteoksen näköinen.
Keskustorilta katsottuna Hämeenkadun toisella puolella toinen sinivalaistu kohde, bussikatosten jono. Tässä yhteydessä valo tuo mieleen enemmän eräiden rakennusten ja ravintoloiden vessojen valaistusta, jolla halutaan estää verisuonten näkyminen itsensä piikittäjille. Bussikatosten takaa nousevat savu- tai höyrypilvet kuuluvat aidolle erikoisuudelle - ol…

Lukittuna

Massunkuja - ja pieni nälkä kaihertaa. Kohta saavun Sukkavartaankadulle, mutta en sentään ala nostella sukkiani. Tampereella on osattu kadunnimien keksiminen! Voi kyllä olla, että sanojen alkuperäiset merkitykset jäävät ei-paikalliselle hämäriksi... Sukkavartaankadulla ihailen hienoa vihreää jugendtaloa erkkereineen ja kaarevine porttikonkeineen, kulman takaa puolestaan pilkistää Tampereen tuomiokirkko.
Tuomiokirkkoa ympäröivän puiston jyhkeät kuuset ovat kuin kirkon torneja konsanaan. Varsinainen kirkkopuisto siis. Vaan kaupungin valot luovat aavemaisen tunnelman; puuttuu yönsininen tähtitaivas yläpuolelta. Siirryn illan hiljeneviä väyliä Hämeenkadulle, missä lumi on paikoin pehmennyt loskaksi.

Keskustorin laidalla luen kadun kivilaatasta Viljo Kajavan runon: Leveäharteinen kaupunki hengittää aamun keuhkoihinsa ja aloittaa uuden aikakauden. Siihen on vielä monta tuntia! Samassa katolta romahtaa pieni lumikasa kivilaatan reunaan, mutta en ihan saa osumaa. Käännyn ympäri, palaan Tammer…

Veturimaisemissa

Jyväskylän asemalaiturin lounaispäässä vanhan asemarakennuksen vieressä on lasikatteen alla rautahepo, veturi 961, jonka harrastajat tuntevat nimellä Ankka.  Kun ilta jo hämärtää, lähtee pikajuna P 928 kolkuttelemaan kohti Turkua uudenaikaisemmalla veturilla, joskin vielä sinisin vaunuin.
Bruno Granholmin suunnittelema puinen rautatieasema (1897) on nyt kokonaan ravintolakäytössä, kun sekä antiikkiliike että Karoliinan Kahvimylly -kahvila väistyivät veturin puoleisesta päädystä. Tovin siellä pystyi myös keilaamaan edellisen ravintolayrittäjän aikana, mutta Musta Kynnys raivasi radat pois. Kynnyksen päädyssä on huikeita jääpuikkomuodostelmia (eli jostain fuskaa lämpöä), mutta rakennuksen uudemman osan eli karaokeravintola Wankkurin seinän vieressä ei tarvitse pelätä puikkohyökkäyksiä ylhäältä. Kävelen asemalaituria pitkin uudenaikaisen arkkitehtuurin tykö, ohi Matkakeskuksen. Bussilaitureiden takana oleva vihertäväseinäinen toimistorakennus vaikuttaa nyt lähes tyhjältä, mutta yhdessä työ…

Talviurheilua

Jyväskylän keskustassa on hiljaista. Kaupunginkirjaston vieressä melkein hieraisen silmiäni, kun katson Cygnaeus-puistoon. Kenties tämä hiihtävä herrasmies on tulossa hiihtolenkiltä Jyväsjärveltä? Ei, vaan hän kiertää latua pitkin lenkkiä Cygnaeus-puiston ympäri. Päivän urheiluteko - pienenkin kaupunkipuiston voi ottaa tällaiseen käyttöön.

Cygnaeuksenkadun yläpäästä kapuan jälleen Harjulle, jonka päätyrinteeltä näkee myös Norssin pihaan. Koulun piha on viikonloppuisin yleensä autiona.
 Nyt aurattu piha on kuitenkin käytössä. Yksi miesporukan pelaajista sinkauttaa tottuneesti kartun menemään; kyykät saavat kyytiä ja leviävät yhä laajemmalle pelialueella.

Ei sattunut mukaan muovikassia. Kun saavutan Harjulla sopivan jyrkän kohdan, istahdan lumeen, otan repun syliini, nojaan taaksepäin niin että painopiste putoaa selälle ja nostan jalat koukkuun. Kiitos liukasselkäisen takkini, kiidän yhdessä hujauksessa alas mäkeä.

Harjun valossa

Harjulla vallitsee kevättalvinen fiilis; päivänvalo siilautuu mäntyparven välistä, kun tallon ystävällisesti lumeen tehdyissä jäljissä kaupungin keskustan puoleista rinnettä. Siellä täällä näkyy suksien jälkiä ja polku-uriakin on runsaasti. Vaikka miinusasteita piisaa, osa kaupunkilaisista viitsii kavuta Jyväskylän keskustasta ylämäkeen, joko kävelemään tai laskemaan mäkeä, näköpiirissään maisemat kaupungin yli.

Jaakko Valon seinämaalaus (1988; Yliopistonkatu 10) saa ylimääräisiä valokaistaleita koristeekseen viereisen Keskusseurakuntatalon ikkunoiden heijastuksista. Olen aina pohtinut, ovatko vaaleat viivat katuja jostain lähitienoilta kaupungin kartassa...

Käyn kääntymässä Seminaarinmäen kampuksella ja osun Athenaeumin takana olevalle roskalavalle. A-rakennukseen on tehty viime aikoina tilaa sen uusille asukkaille, viestintätieteiden laitoksen väelle. Kyytiä ovat saaneet ainakin muutamat rakennuksen tunnusomaisella raitakankaalla verhoillut tuolit.
Seminaarinmäen harjulla leikittelee …

Suomen taidepankissa

Jo yksin Tieteiden yö olisi tänään hyvä syy tallustaa Kruununhakaan. Kun oikaisen Senaatintorin poikki Snellmaninkadulle, mietin, onkohan 200 vuotta saavuttaneen Suomen Pankin edessä pitkäkin jono. Onhan siellä; jonon pää lähtee Kirkkokadulta ja kiertää koko Snellmaninaukion, kaartaen Rauhankadun kulmasta kunnianarvoisan rakennuksen ovelle. Vain neljänä päivänä yleisölle avoin taideokokoelma on saanut väkeä liikkeelle, joten jalkakäytävällä edetään superhidasta vauhtia.
Reilut puolitoista tuntia vierähtää, ennen kuin olen ensimmäisenä jonossa. Edelläni on ollut 715 sitkeää jonottajaa, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo puoli neljältä, kun ovet avautuivat viideltä. Ovimies arvelee, että kaikkiaan 900 kävijää ehtii sisälle vielä tänään. Toiseen kerrokseen johtavassa komeassa portaikossa Juho Rissasen lasimaalaukset kirkkaine väreineen pysäyttävät heti, Harlekiinisalissa ihastun Unto Koistisen omakuviin (toista täydentää teksti, jossa taiteilija anoo Kuulta lisävuosia), Axel G…

Ylä-Tuomiojärvi

Nousen ylös Kypärämäkeä ja saan hyvän alkulämpimän. Edessä on pidempi ulkoilu, sillä aion kiertää Ylä-Tuomiojärven, joka ennen Jyväskylän ja maalaiskunnan kuntaliitosta oli kokonaan maalaiskunnan puolella.

Tienvarren kuusten oksien lomasta pilkahtaa aurinko, kun kävelen Vesangantien piennarta Könkkölän tuntumaan. Reitti jatkuu edelleen piennarkävelynä Ruokkeen suuntaan, sillä näillä main ei kävely- ja pyöräteitä tunneta. YIT:n pakettiautoa on väistettävä astumalla hankeen. Vaan onpa tuossa hieno roskiskatos!
Kun punainen täysperävaunullinen rekka tulee kapealla tiellä vastaan, astun taas suosiolla hankeen. Kuljettaja puhuu kännykkään, mutta ei hätää. Saan vain komean lumipölläytyksen päälleni ilmavirran myötä. On siis lähdettävä hiljaisemmalle reitille; käännyn ennen Majakoskea Soikkalantielle, jolta Ylä-Tuomiojärven eteläpää jo siintää omakotitalojen takaa. Kivelänlammentiellä kuulen takaani kopsetta.
Kopse lähestyy vauhdilla ja yhtäkkiä ohitseni singahtaa kaksi ravihevosta ohjastajinee…

Lumessa

Taivaalta eilen leijaillut puuterilumi oli kuin lumisade elokuvissa, paitsi että elokuvien lumisade harvoin näyttää aidolta. Lumihiutaleet eivät nyt tulvi taivaalta, mutta haluan nähdä irtonaisia kidekokoelmia ilmassa. Rukkasen tomera huiskautus nostaa lumipilven ilmaan. Paikallinen pyry.

Kävelen Rautpohjanlahden vieritse Laajavuoren suuntaan. Pulkkailijoiden mäki ylittää kävelytien, mutta liikenne on tässä leppoisaa. Yllättävän leudossa säässä liikkuu koiranulkoiluttajien lisäksi myös kävelysauvoihin tukeutuva vanhempi rouva pitkässä turkissa ja mekossa. Emännäntiellä kohtaan kävelijöiden seassa pitkästä, liukkaasta kävelytien alamäestä ilon irti ottavan aikuisen pulkkailijanaisen. Olen hänelle hetken kateellinen...

Haukkalantieltä ylös Laajavuoren hotellille näkyy menevän useampikin lumeen tallottu polku. Vasemmalla puolella tietä on myös Haukkalantien lehdon luonnonsuojelualue ja siitä  kertova kyltti.
Näin maallikkona en ensikatsomalta edes hoksaisi, että paikalta löytyy lehto, sil…

Jääaskelia

Jyväskylän vanhan hautausmaan nurkalta, Tourukadun kuusien luota pääsee polkua pitkin alas Tourujoen laaksoon. Laaksossa kulkee hautuumaan alapuolella joen rantaa seuraava Tourujoen luontopolku, joka on ollut jo toista vuotta suljettuna sortumisvaaran vuoksi. Polun opasteet on töhritty lukukelvottomiksi.
Erilliset kieltotaulut toppuuttelevat nytkin menemästä luontopolulle, mutta käväisen kuitenkin muutaman metrin päässä joen rannan maisemalavalla katselemassa jäätynyttä Tourujokea,  sen ylle kaartuvia puita ja mitä erilaisimpia jälkiä lumessa.
 Mitä outolintuja jäällä liikkuukaan...

Seuraan Tourujoen rantaa laakson pohjalla Tourulaan niin pitkälle kuin keskustan puoleista rantaa on mahdollista kulkea ja nousen sitten Heikinkadulle. Schaumanin linnan tornin ikkunassa loistaa joulutähti.
Tähystän tornin huipulla vielä korkeammalle kohoavaa tuuliviiriä - ei mutta Schaumanin linnaa vartioi uljas ratsukko! Ei ole tullutkaan aiemmin sitä huomattua.

Jatkan matkaa Lutakon rantaa pitkin satama…

Uutta höyryä

Vuoden ensimmäisenä päivänä Tuomiojärvellä suihkii hiihtäjiä ja istuskelee pari pilkkijää, onhan nyt kepeän pakkasen päivä. Uimarannan oikealla puolella melontalaituri on kerännyt kinosta. Kesällä tältä matalalta laiturilta pääsee meloja mukavasti vesille, sillä aiempi polttoyritystenkin kohteeksi joutunut lankkuviritelmä on nyt historiaa. Järven toiselta puolelta siintää mutkamäkilaskijoiden rinne.

Ex-leirintäalueen eli Kivelänrannan edustalla on useita autoja, liekö hiihtäjien, pilkkijöiden vai avantouimareiden. Avantouimarien tukikohdan ohi vie kävelijöiden auki pitämä rantapolku Löylyjoelle saakka. Mietin, kuinka mukavaa olisi jos näillä nurkin olisi talvikahvila ulkoilijoiden iloksi, mutta moinen ylellisyys taitaa olla liikaa unelmoitua nykyään, kun palvelun järjestäminen tai sen käyttäminen ei saisi maksaa mitään kenellekään...
Talviset koristeomenat eivät näemmä ole kelvanneet vielä linnuille Tourujoen rannalla. Kävelen Tourujoen laitaa Kankaan tehtaalle, missä vallitsee nyt un…