Siirry pääsisältöön

Turku: sävyjä, värejä ja muotoja

Pimeys laskeutuu Turkuun, valot syttyvät. Tuomiokirkon joulukuusi näyttää läheltä muhkealta, mutta pieneltä kauempaa, kun kuusipuuta vertaa kivikirkon korkeaan torniin.

Kiviseiniä ei valo läpäise, mutta Brahenpuistossa, aivan kirkon vieressä, hohtaa valo omalaatuisen rakennuksen sisäpuolelta. Aivan kuin siinä olisi jättikokoinen lyhty.
Hunajakenno on Reino Koivulan suunnittelema Pimeyden kota, toinen kahdesta marras-joulukuussa pimeyttä valaisevasta teoksesta, jotka ovat osa Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Vastarannalla häämöttää Kokka, veneen puolikasta muistuttava teos. Niiden sisälle pääsee visiitille vain iltapäivisin.
Kävelen tois puol jokke, pois Turun vanhasta keskustasta. Rantakadulle välkehtii kirjaston pihalta toisenlaista valoa, joten astun portista sisälle. Miina Äkkijyrkän lehmäveistoksen takana seinällä välkehtivät elävät kuvat, Pimeät otukset, Turun Anikistien eri taiteilijoiden teokset niin väreissä kuin mustavalkoisina.
Mikä mainio valkokangas yötaiteelle! Tämäkin teos on Pimeyden 876 sävyä -teossarjaa. Sävyjä alkaa löytyä heti lisää, kun laitetaan valoja peliin...
Seuraavana päivänä kapuan takaisin Turun taidemuseolle, onhan suuri Carl Larsson -näyttely nähtävä. Museon edustan suuressa joulukuusessa välkehtivät valojen lisäksi lukuisat eriväriset heijastimet ja mitä erilaisimmat käsintehdyt joulukoristeet, joita navakka tuuli ei ole onneksi vienyt.
Vasemman oven suoraselkäistä, pitkää kahvaa lämmittää iloinen, raidallinen neulegraffiti.

Mutta voi, tämä ovi on lukossa, eikä siitä voi astua taidenäyttelyyn.


 On siis käytettävä oikeanpuoleista ovea, josta astuakseen on otettava äreän oloisesta kissapedosta tukeva ote keskeltä selkää.

Aika huima ovenkahva! Tervetuloa Turun taidemuseoon...

Carl Larsson -näyttely on juuri niin hienoa katseltavaa kuin voi olettaakin. Aluksi esitellään Larssonin maalauksia Ranskan ajoilta, sitten ovat edessä postikorteista ja julisteista tutut ja tunnelmalliset kotimiljööt ja läheiset ihmiset ihka aitoine väreineen, sekä tummempisävyiset kuvitustyöt.
Taidemuseolta Aurakatua alas kävellessä voi oikealla huomata yllättäen Lenin-patsaan, lahjan Leningradin kaupungilta. Kauniimpaa katsottavaa löytyy patsaan takaa upeasta jugendtalosta, jonka lasimaalauksin koristeltu ovi olisi mukava nähdä sisältäkin päin, mutta ovi on visusti lukossa.
Aurajoelta Yliopistonkatua reunustaviin kortteleihin saakka on levittäytynyt Kortteligalleria-teossarja, jonka myötä jokaisella näistä kortteleista on oma tunnusteos. Torin kulmilta löytyvät kivitalojen seinistä esimerkiksi Pyöriäinen (yllä; Jenni Tuominen) ja Mehiläispesä.
Brahenkadulla vastassa on kenkäliikkeen edustalla yksinäinen kenkä, joka ei näytä olevan matkalla minnekään. Ehkä en minäkään sinänsä ole, kunhan kuljeskelen...

Risteilen katsastamassa muutamia Kortteligallerian taideteoksia, kuten Jalohaukka ja Sirius. On kiva ajatella, että korttelilla on nimi. Kiitos Carl Ludvig Engel nimistä ja Meiju Niskala & co siitä, että teokset ovat nyt paikallaan!

Kävelen vielä takaisin toiselle Pimeyden kodalle katsomaan, miltä se näyttää päivänvalossa.
Aurajoen rantamaisemaan istutettu Kokka (Simo Helenius) on todella veneen kokan muotoinen kota. Kello ei ikävä kyllä ole vielä kahta, joten en vieläkään pääse kokkakotaan sisälle.
Vanhalla Suurtorilla, Brinkkalan talon edustalla, päivystävät joulumyyntikojujen rivistöt ja ostos- sekä katselu- ja hypistelykansa liikkuu hitaasti mukulakivillä. Joulupukki on istahtanut muusikoiden sekaan, taitaapa itsekin osallistua musisointiin.
Pujahdan portista vilkkaalle sisäpihalle. En voi kulkea partiolaisten puuropadan ohi pysähtymättä. Riisipuuro kanelin kera on kerrassaan mainio kävelijän eväs, ja jälkiruuaksi tietenkin jouluisasti maustettu bratwurst Suurtorin puoleisesta kojusta. Hetkinen, juuri samat herkut nautin viime vuonnakin! No, tämä olkoon kävelyn henkilökohtainen uusperinneosuus.
Minä tulin tänne kulttuurikävelemään. Kiitos Turku 2011!

Kommentit

  1. Kiitos jälleen. Oli mukavaa kuljeskella Turussa kanssasi. Paljon mielenkiintoisia kulttuurijuttuja matkan varrella! Eniten ihastusta taisi aiheuttaa tuon museon pantteri-ovenkahva! <3

    VastaaPoista
  2. Tack, hietzu...Ja eläköön viehkot ovenkahvat! Jäi tosin askarruttamaan, kenen tekemä se pantterikahva on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…