Siirry pääsisältöön

Saarijärvi: Julmat lammit

Saarijärven Julmat Lammit -luonnonsuojelualueen retkeilypolun aloituspisteessä Kokkolantien varressa huomautetaan topakasti: Polku on erittäin vaativa. VARO JYRKÄNTEITÄ! Kulku omalla vastuulla. Siis ihan hyvä, että maa ei ole jäässä tai lumipeitteinen, vaikka tänä marraskuisena aamuna on pakkaskeli.
Kolmen kilometrin mittainen reitti on merkitty erittäin hyvin maalimerkein. Hyvin pian edessä on ensimmäinen julma lampi, jota voi katsella vaikka kallion reunalle rakennetulta näköalapaikalta, kaiteen takaa.
Sieltä puunjuurakkojen juovittama polku kapuaa ylös harjanteelle ja laskeutuu sieltä jyrkästi alas rinnettä. Tämä ei tosiaan ole tyypillinen kepeäkulkuinen luontopolku, vaan hienoa ja vaihtelevaa maastoa.
Laskeudun jyrkkiä puurappusia alas. Oikealla siintää pitkulainen lampi, jonka pinta on tuskin havaittavasti jäässä. Ajattelen: alkutalven päivän vähäiset valoisat tunnit on käytettävä hyvin... Tällaista keliä on niin harvoin!
Aamukymmenen maissa liikkeellä ei ole vielä muita, joten saan nauttia nousevan auringon seurasta ja maisemista pakkasaamun hiljaisuudessa. On hyvää aikaa kumartua katsomaan vaikka yön jäljiltä huurteisia puolukanvarpuja
tai torvijäkäliä, enkä muista ennen nähneeni tätä kaunista punakoristeista (jälkiselvitys: punatorvijäkälä), jota löytyy toisen lammen kalliolta. Lammen tummaa, ohutta jääpeitettä koristavat valkoiset lumiviirut, jotka näyttävät melkein siltä kuin joku olisi luistellut lammella.
Aamuaurinko maalaa vähitellen lisää vihreän ja kullan sävyjä esiin. Ohitan hassun, pienen pyöreän metsälammen, joka on kuin vedellä täyttynyt ja sammaloitunut kraateri. Lopulta saavun retkipolun päähän, katetulle nuotiopaikalle männikön keskellä.
On aikamoisen mukavaa tehdä tulet ja istuskella penkillä kaikessa rauhassa, siemailla mukista evästeetä ja ajatella vaikka sinisiä ajatuksia. Tästä ei ole kiire mihinkään.
Käyn vielä rannassa kelluvalla laiturilla katsomassa kirkasta, julmaa lampea, jonka pinta ei värähdäkään. 
Vastarannalta kuulen jo ääniä; en olekaan enää ainoa näitä lampia kiertävällä polulla. Kanervikko kimmeltää kuuran sulaessa, kun päivä etenee pidemmälle.
Lammen toisessa päässä riite peittää vettä. Auringon säteet eivät ole yltäneet tänne saakka.
 Julmia Lampia kiertävä polku on maalimerkkien lisäksi merkitty myös sinivalkoisilla Runebergin eräpolku -tolpilla, onhan reitti osa noin 12 kilometrin pituista Runebergin erä- tai luontopolkua, joka kulkee Kolkanlahden alueella.
Polku palaa takaisin lähtöpaikkaa kohti kallioita pitkin ja saapuu jyrkänteelle, joka viettää kohmeiseen lampeen. Naava roikkuu suurina töyhtöinä kallion reunan puussa.
Pieni suo nukkuu. Vastapäisen kallion laella on näköalapaikka, jolta katselin maisemia ihan alkumatkasta. Nytpä näen, miten korkealla olin.
Loppumatkasta polku poikkeaa vehreään, kosteampaan maastoon. Aurinkoraukka ei osaa nousta yhtään korkeammalle edes keskipäivällä...

Kommentit

  1. Olipa rentouttava retki kuvien matkassa. Tuo neljänneksi ylin lampikuva on itse upeus, samoin kuuraiset varvut ja jäkälät. Olisin voinut vaihtaa paikkaa kanssasi ja istuskella kauniissa säässä nuotion äärellä,AH!

    VastaaPoista
  2. Kiitos hietzu, sattui huikean kaunis aamu. Eikä nuotiotulta ei voi vastustaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…