Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää siltä, kuin se olisi ollut aina paikallaan, mutta tekolampi kaivettiin tähän 1930-luvulla. Pian polku yhtyy toviksi pikkutiehen, kunnes poikkeaa siltä jälleen metsään.
Ylämäessä polkua reunustaa aivan upea sammaleinen, avara kuusikko, johon tekisi mieli heittäytyä. Maistan metsän reunasta muutaman puolukan ja kapuan hakkuuaukion läpi mäelle.
Harjanteelta, ensimmäisen taukopaikan luota siintää vesi: Iso-Musta, jonka rantaan polku seuraavaksi laskeutuu. Vastaan tulee viisihenkinen perhe, joista jokaista tervehdin sivuun väistäessäni erikseen, mutta kulkijoista tuskin kukaan edes katsahtaa silmiini, saati että kuuluisi ääntäkään. Anteeksi vain, mutta tuntemattomankin tervehtiminen on edes metsäpolulla sallittua ja jopa suotavaa...

Polku muuttuu Iso-Mustan paikoin kuraisemmaksi, mutta kohta edessä ovat pitkospuut, joille tulen kääntyneeksi - hieman etuajassa. 
Mikä upea laavu onkaan rakentumassa suon laitaan! Tulipaikka puuttuu vielä, mutta osaan jo kuvitella, millaista tässä olisi istuskella esimerkiksi tähtikirkkaana yönä. Pitkospuut johtavat suota pitkin Iso-Mustan rantaan ja pitkosten risteykseen. Äkkään vasta kartasta katsottuani, että oikaisin rantaan reitiltä turhan aikaisin ja laavusaari löytyykin vasemmalta puoleltani. Siis sinne.

Saarelta tulijat vapauttavat köydellä hilattavan vetolossin minulle ja kiskon kevyesti liukuvan menopelin laavusaaren rantaan. Vesi on täälläkin korkealla, mutta onneksi tilava, moniosainen laavurakennelma on muutenkin tehty terassityyppisesti soisen saaren rantaan.
Päiväretkellä oleva seurue paistaa tyytyväisenä makkaroita, minä tyydyn tuoksuihin ja levolliseen maisemaan. Joku onnekas kalastaja on äskettäin ripustanut järkälemäisen hauenpään voiton merkiksi laavun tuntumaan.
Palaan saarelta mantereen pitkospuille ja niitä pitkin luontopolku johtaa jälleen talousmetsämaisemaan.

Reitin varrella on näkynyt koko ajan tiheässä erilaisia linnunpönttöjä ja niitä riittää myös loppumatkalle, jonka leveää polkua on helppo astella. Kerrostalopönttöä en olekaan ennen nähnyt.

Kiitos Nyrölän kyläyhdistyksen talkooväelle, joka on tehnyt ison urakan polun hyväksi ja jatkaa arvokasta työtä polun kunnostamiseksi ja laajentamiseksi edelleen :)



* * * * * *
P.S. 2.2.2013: Jos kiinnostaa retki Nyrölän luontopolulle lumen aikaan, tässä tarinaa lumikenkäretkestä: Talvinen Nyrölän luontopolku

Kommentit

Suositut tekstit