Siirry pääsisältöön

Walden Pond

Olisinpa saapunut Concordiin jo varhain sunnuntaiaamuna, kokeakseni Waldenin aamun, joka inspiroi Henry David Thoreau'ta (1817-1862) hänen asuessaan täällä pari vuotta metsän keskellä. Thoreau rakensi itselleen huoneen kokoisen mökin Walden Pond -järven rannalle noin puolentoista mailin päässä Concordin pikkukaupungista Massachusettsissa.
Heti tien vieressä on Thoreaun mökin kopio, paanuseinäinen ja -kattoinen vaatimaton asumus, jonka sisälle mahtuvat juuri ja juuri kolme tuolia ("one for solitude, two for friendship, three for society", vuode, puulaatikko, pöytä ja valurautahella. Alkuperäinen mökki joutui uusiokäyttöön Thoreaun muutettua Waldenista pois.

Nyt Walden Pond ja sitä ympäröivä metsä on suojelu- ja virkistysaluetta; parkkipaikat ovat sunnuntai-iltapäivänä täynnä, rannalla perheet nauttivat aurinkoisesta päivästä ja sekä uimarit että muutama meloja sujuttelevat leppoisaan tahtiin tyynellä järvellä. Nainen lukee kirjaa retkituolissa veden partaalla.
 Kapea polku siirtyy veden rajasta lehtevien puiden suojaan, mutta järvi on yhä aivan vieressä. Polulla tulee vastaan yksittäisiä kävelijöitä, jokunen hölkkääjä, useampi pyyhkeeseen kääriytynyt uimari. Mies ja poika tarkastelevat onkiaan - hei, tuolla on ahvenia!
Jewelweed

Maaorava kahistelee kuivuneita lehtiä polun vieressä. Ystäväni osoittaa keltakukkaista kasvia (jewelweed) jonka lehdistä voi murskata oloa helpottavaa tahnaa levitettäväksi iholle, mikäli sattuu vahingossa polttamaan koskettamaan myrkkymurattia (poison ivy). Äkkään aivan polun vieressä mustia torvisieniä. Onko niitäkin päätynyt Thoreaun pannulle, kun hän asui täällä?
Kahlaavat kulkijat ovat koonneet kivikeon matalaan veteen. Pesen käteni ja kasvoni uskomattoman pehmeässä, hyvin mineraalipitoisen tuntuisessa vedessä. Tekisi mieli ottaa vettä pulloon - kuin tämä olisi Lourdesin lähde... No, onhan tämä eräänlainen pyhiinvaellusmatka merkittävän ajattelijan ja kirjoittajan ajatusten lähteille.

Mutkan takana Walden Pondin vesi hohtaa huimasti smaragdin värisenä. Että vesi voikin vaihtaa väriään aivan yhtäkkiä! Sitten olen jo järven päässä, Thoreaun kammoaman radan vieressä (Walden Pondin näkee hyvin junan ikkunasta hetkeä ennen saapumista Concordiin), mistä on enää lyhyt matka Henry David Thoreaun mökin alkuperäiselle paikalle.
Kivipylväät osoittavat, missä Thoreaun mökki oikeasti oli. Tarkka sijainti paljastui, kun amatööriarkeologi Roland Wells Robbins kaivoi mökin piipun perustukset esiin 1945.
Kävelijöiden kivi kiveltä paikalle kasvattama kivikeko - tribuutti kirjailijalle - on levinnyt Thoreaun mökin paikan viereen. Thoreaun hyvin tuntenut Bronson Alcott, kirjailija Louisa May Alcottin isä, auttoi alun perin merkitsemään paikan kivillä vuonna 1872. Being one with nature is being one with yourself, lukee Jessican jättämässä kivessä.
Pysähdymme Walden Pondin rantaan ja istumme kiville syömään retkieväitä, voileipiä ja omenia. Latvialaissyntyinen nainen nousee rantaan uimasta ja jakaa tyytyväisenä eväämme.

Katselemme iltaa kohti sävyttyvää maisemaa. Millaista täällä olikaan vuosina 1845-46? Lehtipuuvoittoisen metsän niukka aluskasvillisuus tarkoitti varmaan silloinkin helppokulkuista maastoa, jonka poikki vierailijat saattoivat poiketa Thoreaun luona ja hänen itsensä oli mukava niin kuljeskella kylille kuin samoilla luonnossa. Waldenissa on lumoa myös ilta-auringon valossa. Elämää metsässä.

kävelypäivä: 11.9.2011

Kommentit

  1. Nättejä kuvia taas kerran.

    Jännä, kuinka tuollainen lehtipuumetsä ei rekisteröidy omaan silmääni lainkaan metsänä, vaan siitä tulee heti puistofiilis. Metsän kuuluu olla kuusivoittoinen ja synkkä ollakseen kunnollinen metsä. :)

    VastaaPoista
  2. Ja taas liikahtaa tämän lukijan tyttökirjarekisterissä: Alcottin "Kun ruusu puhkeaa" mainitsee juuri Thoreaun. Elämää metsässä on lukulistalla. - Hyvä havainto, Anna!

    VastaaPoista
  3. ja hyvä havainto, Anonyymi, Alcottin kirjasta!

    Anna - en itse hoksannut ajatella Waldenia puistomaisena (puisto on usein siistiksi lakaistu, tuolla maaperä pitkälti kuivien lehtien peitossa ja lähinnä matalaa vihreää aluskasvillisuutta) mutta totta on, että Walden-teos (suom. Elämää metsässä) sai kuvittelemaan mökin ympärille tiiviimmän metsän kuin nyt näkemäni, väljän valoisa. No, eri puulajit selittävät paljon.

    Seudulle tuli jo ennen Thoreaun mökin valmistumista rautatie, minkä tarpeisiin hakattiin Walden Pondinkin tienoilta puita, joten en usko, että alue oli silloinkaan meikäläisittäin sankan (korpi)metsän näköinen. Jo "Elämää metsässä"-otsikko luo varmasti jokaisen lukijan silmien eteen erinäköisiä metsiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…