Siirry pääsisältöön

Mercantour: Vallée des Merveilles

Vaeltajille luvattu hyvä sää, selvä t-paitakeli, saapuu. Merveilles'n majaa ympäröivät röpelöiset vuoret näyttävät auringossa vielä uljaammilta kuin eilen, kun usva ja hento sade niitä verhosivat. Lac Long Supérieur jää kohta selän taakse, suunta on yhä ylöspäin.
Sekä jääkausi että ihminen ovat jättäneet tänne huimat jälkensä. Vallée des Merveilles, Ihmeiden laakso, on nimensä veroinen niin historiansa kuin luontonsa komeuden puolesta.
Ajatella, että täälläkin on ollut asutusta jo pronssikaudella - siitä ovat todisteena tämänkin polun varrella näkyvät kalliokaiverrukset, joista kohdalle sattuva puisto-opas ystävällisesti pysähtyy kertomaan lisää. Härän sarvet on heti sen jälkeen paljon helpompi huomata kivenjärkäleiden kyljistä. Kalliokaiverruksista kuuluisin eli le Chef de Tribu, heimopäällikkö, on omalla paikallaan vain jäljennöksenä. Alkuperäinen on turvassa Tenden kylän museossa. Myös täällä on aikojen saatossa esi-isien jälkiä vandalisoitu.
Kiven takaa esiin säntäävä murmeli, marmotte, saa taas meidät pysähtymään. Yksi puikahtaa koloonsa, toinen lohkareen päälle tarkkailemaan ympäristöä, ennen kuin pujahtaa sekin piiloon.
Tasaisehkon pätkän jälkeen kiipeämme siksakpolkua Baisse Valmasqueen (2549 m) - mikä paikka evästauolle! Takana Merveilles'n laakso, edessä kolme jäätikköjärveä, joiden reunamilla on vieläkin paikoin lunta, kuten lähihuippujen rinteillä. Polku alas jatkuu kivikkoisena.
Lac du Basto -järven jälkeen kuljen ryhmämme ensimmäisenä. Tämän tästä erotan niin läheltä kuin kauempaa kepeästi liikkuvia gemssejä. Yhtäkkiä edessäni on kymmenkunta vuori- eli alppikaurista (bouquetin)! Lauma on levittäytynyt polun molemmin puolin. Sarvipäiden edessä on hieno levähtää, eivätkä ne ole ensin millänsäkään hitaasti hivuttaen lähestyvistä patikoijista. Vähitellen komeasarviset urokset siirtyvät kauemmas lounastamaan.

Laskeudumme délicat-varoituksella merkittyä himpun verran tiukkaa polkua Vihreälle järvelle (Le Lac Vert) - polun alapäässä sanotaan tiukemmin että dangéreux, vaarallinen. No jaa, se helpompi loppupolku olisi ollut vartin pidempi...

Järven päässä nököttää sympaattinen maja, Réfuge de Valmasque (2233 m). Kylmän suihkun jälkeen seurustelemme illallisella muiden reppuselkien kanssa eri kielillä, irvistämme sokeripalan muodossa tarjotulle camomi-digestiiville ja nukumme Chamois- eli Gemssihuoneen kerroslavereilla makoisat unet. Vuoriasukit pinkovat tässä maastossa meitä vikkelämmin, sen olemme omin silmin todenneet.
(Retkipäivä: 8.7.2011)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…