Siirry pääsisältöön

Mercantour: Castérino-Merveilles

Tiukennan vaelluskenkien nyörityksen ja nostan repun selkääni; vesipullot ovat tukevasti sivutaskuissa. Kapuaminen Castérinosta (1543 m) ylemmäs Merialpeille ja Mercantourin kansallispuistoon voi alkaa. Vuonna 1979 perustettu kansallispuisto yltää Italian rajalle, mistä alkaa Parco naturale Alpe Marittime.
Aamuinen alkumatka Fontanalbaan sujuu pitkälti havumetsän suojaamaa, leveää polkua pitkin. On ylellistä nauttia pienen Réfuge de Fontanalban (2018 m) lounaasta. Fontanalba, sanovat kartta ja opasteet; jossain lukee myös Fontanalbe.
Vaeltajan lautanen, Plat du randonneur
En tilaa Vaeltajan lautasta tai munakasta, sillä uskon pärjääväni leivällä, sandwich au jambon cru. Olen oikeassa, mutta täällä sandwich ei tarkoitakaan puolikasta patonkia, vaan puolikasta limppua, jonka välissä ilmakuivattu kinkku on tuhteina viipaleina, eikä paperinohuina siivuina... Santé!

Majan jälkeen polku sivuaa oppaan valvomaa siltaa, jonka ylitettyään pääsisi tutkimaan pronssikaudelta peräisin olevia kalliokaiverruksia, joita Mont Bégo -vuorta ympäröivältä alueelta on laskettu uskomattomat 36,000. Seurueemme ei sinne nyt koukkaa, koska edessä on vielä reilusti tarpomista.
Kohta alapuolella siintää ensimmäinen vihreä järvi, Lac Vert de Fontanalba. Olen itse saanut tutustua Fontanalban gravyyreihin aiemmin oppaan kera (vain osalla poluista saa liikkua vapaasti, gravyyrien turvaamiseksi), joten tyydyn nyt muistelemaan punertaviin kallioihin nakutettuja kuvia. Onhan niitä vielä reitillä edessä!
Polun vartta koristavat mm. matalakasvuiset rhododendronit, villiorkideat (kämmekät) ja  kirkkaan pinkit "kattojen meritähdet" (joubarbe des toits) eli kattomehitähdet, joiden uskottiin antiikin aikana karkottavan salamat ja niitä käytettiin myös lääkekasveina.
Baisse de Vallaurettalla puut harvenevat ja kohtaamme ensimmäisen vuorikaurisnaaraan sekä kovat tuulenpuuskat. Sadevarusteita tarvitaan onneksi vain hetki, sillä julmemmat pilvet kiertävät Mont Bégon kauempaa. Laskeutuessamme Vallon de Minièren laaksoon riemastumme ensimmäisistä murmelihavainnoista ja seuraamme pörröturkkien vipellystä niityllä pitkän tovin.
Laaksossa seuraamme kirkasta virtaavaa vettä ensin kukkaisniittyjen, sitten suurten kivenlohkareiden lomitse, jotka näyttävät siltä kuin jättiläinen olisi ne vihapäissään alas nakannut. Puusto harvenee vähitellen, kun kapuamme ylös juuri ja juuri jeepin mentävää tienpohjaa (=kylmäpäinen kuski ja neliveto tarpeen).

Astumme jälleen suojelualueelle, jossa on erinäisiä kulkemis- ja leiriytymisrajoituksia. Edessä siintävät jäätikköjärvet, joista nousemme ylemmälle pitkälle järvelle, Lac Long Supérieur.
Ensimmäinen patikointipäivä päättyy järven rannalle Mont Bégon kupeeseen Réfuge de Merveilles -majalle (2111 m), jossa yöpyy kerroslavereilla tänä yönä noin 70 reppuselkää. Ranskalaisella tehokkuudella ruokasali tyhjennetään toviksi kattamista varten, sitten vaeltajat päästetään etsimään paikkansa pitkien pöytien äärestä. Kasviskeitto, lihapata sahramiriisin kera, juusto ja jälkiruokavanukas maistuvat pitkän päivän päätteeksi, eikä tähteitä juuri jää.
(Retkipäivä: 7.7.2011)

Kommentit

  1. Oi! Olen sanaton! Tahdon myös!
    Mistä löysit tämän kohteen? Kiitos taas sen jakamisesta!

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin edelleen fiiliksissä! Alue on hiipinyt suosikseni; aloitin ensin poluilla lähempänä rannikkoa, sitten satuin junailemaan ylemmäs Tendeen saakka, missä kuulin Mercantouristakin. Eka visiitti Castérinon yläpuolelle Fontanalban maisemiin jätti lähtemättömät jäljet. Ranskaretkeily maistuu, aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…