Siirry pääsisältöön

Kuopion kierto

Ihan koko Kuopion kiertäminen onnistunee parhaiten jalkaisin, mutta joskus on tehtävä pientä vilunkia... Siispä tyydyn ydin-Kuopion kiertämiseen ja otan pientä menopeliapua alle niille osuuksille, joilla jalkapatikka ei onnistu. Siis kajakki alle ja vesille.

Lähden toisen kajakkiyksikön kanssa liikkeelle Rönön saaresta, mistä ensimmäiset melanvedot vievät Itkonniemen itäpuolelle; vasemmalle jää Kuopion keskustan siluetti alkuillan auringossa. On ilo katsella Kallaveden maisemia lähes tyynessä kelissä. Rannan tuntumassa meloja silmiä ilahuttavat mm. muutamat turvekattoiset rantasaunat.

Kallaveden avattavan sillan alla tuntuu, että korvat halkeavat automölyn kolinasta, joten matka levollistuu heti siltamaiseman ja -työmaa-alueen jäätyä taakse. Puijonsarven upean niemenkärjen kohdalta käännymme vasemmalle, etelää kohti, ja ohitamme Julkulan jälkeen Niuvanniemen sairaala-alueen.
Kaijansaaren laavu
Laivonsaari tarjoaisi pian myös kauniin taukopaikan kalliomaisemassa, mutta puikkelehdimme saarten välistä leppoisasti lepäämään vasta Kaijansaaren hienolle laavupaikalle yönseuduksi. Laavu ja huussi ovat todella siistejä ja puuhuolto hoidettu paremmin kuin missään aiemmassa laavupysähdyspaikassani, tästä isot plussat! Mikäs täältä on laskevan ja nousevan auringon maisemia tarkastellessa... Sinisorsarouva hoitaa aamutoimensa, minä kerään sillä välin aamiaiselle mustikoita.
Haminanlahti
Sitten matka jatkuu (ukkosen kauempana kumistellessa) saarimaisemissa Haminalahteen, von Wrightien maalausmaisemiin. Kartano on kyllä pahasti jo puiden katveessa. Lahden pohjukasta löytyvän ojatunnelin kautta pääsemme tien alitse, mutta kohta pääsemme jalkapatikkaosuuteen numero yksi.
Kivikkoinen, nyt vähävetinen puro sallii paikoin kajakin uittamisen tai vetämisen, mutta kantaminen osoittautuu pariinkin otteeseen ainoaksi vaihtoehdoksi. Tuleepa siinä verryteltyä jalkojakin... Pian kajakkia voi taas "taluttaa" vedessä kahlaten, itikoiden epäsuosiollisella myötävaikutuksella, ja lopulta saa myös hypätä kyytiin; sitten ollaan jo Matkuksella. Sen päässä on edessä toinen sulku, rautatiepenger, jonka kivisestä rinteestä näkee, että tästä on ennen päässyt läpi - ja karttakin kertoo, että Matkus jatkuu radan toisella puolella. Jyrkän rinteen kantaminen ylös, radan sutjakka ylitys kajakin kera ja sitten kantomatka alas järven alapuoliskolle. Hikeä pukkaa.

Vanhan Kuopiontien alitse pääsee vielä vesitse, mutta kävelysillan jälkeen ei vetinen matkanteko onnistu ilman kantamista. Siis jalat taas alle ja kajakkia raahaamaan... Lähellä Koivumäen kartanon rantaa saamme kajakit lopulta selville vesille ja mukavan mutkittelevan reitin kautta taivallamme takaisin Kallavedelle. Selkä-Havukan laavupaikka jää nyt meiltä käyttämättä, kun lähdemme melomaan kohti horisontissa pian siintävää Puijon tornia. Selän takana aukeaa lumoavan kaunis horisontti saaritäplineen...
Yhtenä loppumatkan pontimena on pysähdys pian asuntomessualueen kapean väylän (hieno sininen laivahenkinen taideteos oikealla!) jälkeen, pujahdettuamme Unto Koistisen sillan alitse: jäätelökioski Saaristokadulla. Siitä onkin enää lyhykäinen matka yli edelleen mahtavan tyynen Kallaveden takaisin lähtöpaikkaan. Reitti on melontaosuuksiltaan mainio, jalkapatikkapätkien osalta kieltämättä "hieman" urheiluhenkeä vaativa, mutta siitä tulisi kerrassaan loistava, jos uomia laitettaisiin vähän melottavampaan kuntoon ja radan ylitys helpottuisi... Yksi tapaamamme meloja kertoi, että Kallan Melojat olisi tätä ainakin ollut ajamassa, toivottavasti onnistuu! Moni saisi sitten vieläkin hienomman kuvan kauniista Kuopiosta :)

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…