Siirry pääsisältöön

Käsiteltyä vanhaa ja uutta Kuopiossa

Mikäpä on hehkeän lämpimänä kesäpäivänä kuljeskellessa Kuopion kaduilla ja kujilla, töllistelemässä uutta ja vanhaa. 
Sisältä turhankin helteisessä kaupunginkirjastossa on kahvilan puolella esillä uudelleen käsiteltyä vanhaa - Elma-Riitta Hannonen on koostanut elämää nähneistä pikkuesineistä viehkon näyttelyn Hylätyt esineet puhuvat. Äänen saavat esimerkiksi vanhat tarjottimet (kuva). Monien töiden joukosta suosikikseni nousee kuitenkin Ompelijan ääni-työ, joka monine yksityiskohtineen kertoo ahkerien käsien tarinaa.
Matkustajasataman tuntumassa on rakennettu ja edelleen rakennetaan uutta; joukossa ilahduttavasti muutakin kuin pelkkää valkoisenharmaata kerrostalokotia.
Huolestun kuitenkin, kun näen kauhakuormaajan purkuhommissa. Ei kai tuota taloa pistetä maan tasalle?!
Kaiken varalta on näpättävä kuva uljaan rakennuksen sataman puoleista seinää koristavasta sinikukkaisesta seinämaalauksesta... Mutta kohta huoli hälvenee, sillä kuulen rakennusmieheltä, että Kauppakatu 7:n vanha osa on suojeltu ja jää paikalleen. Hyvä niin! Leipomo / Kahvila - kyltit ovat vielä seinässä, olisipa hauskaa jos siihen tulisi sellaista toimintaa joskus uudelleen.
Matkustajasatamaan ohjaavat puiston puihin kiinnitetyt hilpeät matonkudekoristeet - siellä on menossa Taidetori. Hmm, onpa soutuvene on pistetty uuteen, taiteelliseen kuosiin! Kojuista löytyy käden töitä ja jotain pääsisi itsekin tekemään (kaupungin taidemuseon kojussa kehotetaan jopa kastelemaan kukkia...), kuten myös kulman takana sijaitsevassa Korupajassa.

Lähden valumaan laiskasti ylämäkeen, pitkin ja poikin rännikatuja, myös punasoralla päällystettyä Vahtivuorenkatua. Poikkean toviksi linnamaiseen Kuopion museoon, jonka yläkerran salissa on myös pienoismalli itse komeasta kivirakennuksesta. Kun katson vitriinin tuohivirsuja, ajattelen että kyllä meidän nyt kelpaa, kun jalkineet ovat siitä hieman kehittyneet, vaikka virsut ekolookisempi vaihtoehto olisivatkin...

Painan kiinni museon oven, jota koristaa suosikkiovenkahvani Kuopiossa. Matka jatkuu Kauppakatua ylöspäin - pieni hengähdystauko kahvila Kanelissa on paikallaan - torin kulmalle saakka, missä torin montun työmaa-aita on saanut myös tälle puolelle pienen taidenäyttelyn.

Markku-Jussi Komulainen on ripustanut Kauppakadun ja Puijonkadun kulmauksen, työmaan ylittävän kävelysillan piristeeksi töitään - siis Taiteen silta.
Tässä kohdassa kannattaa siis nostaa katse työmaamontun ristikkoaidan ylälaitaan... Ehkä torin ammottavan montun voi hetkeksi yrittää unohtaa näitä hienoja töitä katsellessaan!

Kommentit

  1. Tätä ja edellistä päivitystä lukiessani hiipi mieleen pienoinen ikävä Kuopioon. Tuttu kaupunki, sillä olen aikaisemmin asunut siellä päin Suomea. En tosin Kuopiossa, mutta kävin siellä useita kertoja vuodessa.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa siellä poiketa edelleen! Kunhan se torin puolikas monttu vielä umpeutuisi joskus, niin olisi vielä mukavampaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…