Siirry pääsisältöön

Naissaaren vaiheita

Iltakuudelta Vaajakosken Naissaaren parkkipaikan laitaan kokoontuu pieni joukko iltakävelijöitä; alkaa opastettu kävelykierros Naissaaren vaiheita. Opas Marianne Aho kertoo aluksi versioita saaren nimen oletettavasta alkuperästä, mutta pian saamme kuulla norjalais-skotlantilaisesta James Salvesenista (1855-1926). Hän tuli sukulaisensa omistamalle Haapakosken sahalle töihin ja astui sen johtoon vain 21-vuotiaana. Salvesenista sukeutui merkittävä liikemies. Hän myi Haapakosken sahan SOK:lle 1916.

Kohta Haapakoskesta tulikin Vaajakoski: rautatie saapui 1918 eikä käynyt, että Suomessa olisi ollut kaksi Haapakoski-nimistä seisaketta.
Kävelemme Naissaarentietä Salvesenin aukiolle (muita nimiä Paskalanmäki ja Kakolanmäki...), jonka oikealla laidalla, vuorimäntyjen takana on piilossa patruuna Salvesenin muistomerkki. Naissaaressa paitsi tehtiin kovasti töitä, myös asuttiin, ja lapset saivat oppia Vaajakosken ensimmäisessä koulussa (nyt päiväkoti). Saaren poikki kulki muinoin Jyväskylän maalaiskunnan ja Laukaan raja kalastusoikeuksien vuoksi.

Ylitämme Vaajavirran puoleisen sulun ja pääsemme pistäytymään viereisessä Wanhassa Woimalassa (1920), jossa on remontti käynnissä. On hauska nähdä huikean avara, kaarevakattoinen rakennus ilman kalusteita. Tummaksi patinoitunut lautalattia on onneksi säästetty. Rakennus toimi vesivoimalana parikymmentä vuotta, sitten pitkään varastona, mutta palvelee nyt niin juhlapaikkana kuin tilana taidenäyttelyille.

Ihastun eritoten alakerran ruudutettuun lattiaan ja alkuperäisen näköiseen lattialuukkuun...

Palattuamme Naissaareen kuulemme lisää erityisesti saaren saha-ajan historiasta. Edustavien funkistalojen alapuolelta purettiin 1960-luvulla sauna, jossa muinoin saunoi jopa 200-300 saunojaa päivässä! Ohitamme kesäteatterinäytelmän harjoitukset ja kävelemme puistoalueen laitaa; kävelytien varrelta on purettu usean perheen aikoinaan asuttama Pitkä pytinki, jonka edestä kulki kapea rata.

Naiskoskeen rakennetun vesivoimalan (1942) kupeessa koskea ylös pyrkivien kalojen käytössä oli ensin kalahissi, sittemmin kalaportaat. Kalahissin aikaan paikalliset nuoret kävivät täällä iltaisin ns. "yhdeksän hissillä"; sillan toisella puolella onkin...Lemmenkallio.
Kävelemme lopuksi sillan alitse aivan Naissaaren eteläkärkeen eli Paloniemeen, missä ollaan Päijänteen puolella ja hyvillä kalavesillä. Opas hämmästyttää kertomalla, että saha-aikaan rata jatkui tästä virran yli siltaa pitkin toiselle puolelle, lautatarhoille. Ei uskoisi, että nyt likipitäen romanttisella saarella (sen halkaisevasta valtatiestä huolimatta) on niin työntäyteinen ja vilkas menneisyys.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…