Siirry pääsisältöön

Hangon hangen hymyä

Sunnuntaiaamuna edellispäivän harmaansini on väistymässä. Villa Maijan lasikuistin värilasiruudun läpi taivas näyttää vielä huimemmalta, mutta totuus on melkein yhtä ihmeellinen: aurinko puhkaisee tiensä orastavan pilviverhon suojasta ja taivas kirkastuu hehkuttamaan kevättalven puhtaita valonsäteitä niin että silmiä häikäisee.
Astun Hangon kasinon edustalla elämäni ensimmäistä kertaa meren jäälle, hieman varoen, koska aivan rannassa jää on paikoin kaltevaa ja sileänkiiltävää. Jääpuikot poseeraavat hangen alta mitä hupaisimmissa muodostelmissa, kuin lumihirviöiden jäähampaat eriskummallisia hymyjä tai irvistyksiä tavoitellen. Vai ovatko nuo stalagtiitteja tai stalagmiitteja...

Kävelijöitä suuntaa hiljakseen jäälle nauttimaan auringosta. Noin 30 retkiluistelijan ryhmä on kokoontunut Itälahdelle. Ohjaaja huutelee vielä ohjeita ja sitten luistelijat lähtevät potkimaan jonona kohti ulappaa. Jäätä peittää ohut lumikerros, joka on kuin silattu karkean suolan kuorruttamin lumihiutalein. Pitkillä terillä siinä voi näemmä edetä vauhdilla, mutta niinpä voi suksillakin; tuosta on menty luisteluhiihtäen.

Kierrämme Puistovuoret jäätä pitkin. On upeaa kävellä avarassa maisemassa; täältä ei lopu tila kesken. Kolavikenillä näen ensi kertaa leijahiihtoa. Kokeneempi suksiniekka saa nostatettua leijapurjeen yläilmoihin ja kohta toinen hiihtäjä kiinnittyy etummaiseen; alkaa leijan voimalla kiitämisen harjoittelu pitkin ja poikin jäätä. Pari vapaana juoksentelevaa koiraa innostuu kirmaamaan leijahiihtäjien perässä...

Rannassa lumella on hankikanto, jota pitkin pääsee takaisin auratulle väylälle. Tällä päiväkävelyllä voi rentoutua, astella hiljakseen, hengittää maisemaa ja kiinnittää taas kohta katseet tienvarren somiin huviloihin. Ortodoksikirkko (1895) houkuttaa, joten käännymme Appelgrenintiellä oikealle. Kirkon ovet ovat tietenkin kiinni, mutta oivalla onnella vahtimestari sattuu pihaan juuri silloin ja tarjoutuu näyttämään kirkkoa myös sisältä.
Pienen seurakunnan kaunis kokoontumispaikka henkii rauhaa ja tunnelmaa ikoneineen; vahtimestari sytyttää uuden kynttilän. Liekö takaseinän kaakeliuunissa ollut tuli? Tämän päivän maallikkopalveluksessa osallistujia oli kolme.
Ortodoksikirkon taivaansiniset kupolit ovat uskomattoman näköiset taivasta vasten. Kirkon ja sen tornin ulkoseiniä koristavat taiteilija Ina Collianderin työt. Kun kerromme että olemme jatkamassa matkaa Alan's Café-kahvilaan, paljastaa vahtimestari että tämä Alan oli pitkään ortodoksikirkon isännöitsijä.

Villa Orrmanin Alan's Caféssa en voi vastustaa muhkean laskiaispullan kutsua. Tupa on täynnä, mutta väliovi antikvariaatin puolelle on auki ja sen pöydissä voi myös istuskella ja tutkailla samalla kirjavalikoimia. Marias antikvariatin perustaja Maria Colliander-Saanio puolestaan on Tito ja Ina Collianderin tytär; Maria on väistynyt jo itse antikvariaatin pitämisestä.
Paitsi kävelemään, Hankoon voisi hyvin jäädä myös selailemaan houkuttelevia kirjoja pitkäksikin aikaa...

Kommentit

  1. voi harmi että missasin sinut! Olen vieläkin flunssan takia puolivalmiina, vaikka olinkin töissä tänään. Ensi kerralla, kun tulet, lupaathan soittaa/SMS:ta: 040-7017459/Tarja

    VastaaPoista
  2. Selvä pyy! Kunhan lumet sulavat...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…