Siirry pääsisältöön

Ylä-Tuomiojärvi

Nousen ylös Kypärämäkeä ja saan hyvän alkulämpimän. Edessä on pidempi ulkoilu, sillä aion kiertää Ylä-Tuomiojärven, joka ennen Jyväskylän ja maalaiskunnan kuntaliitosta oli kokonaan maalaiskunnan puolella.

Tienvarren kuusten oksien lomasta pilkahtaa aurinko, kun kävelen Vesangantien piennarta Könkkölän tuntumaan. Reitti jatkuu edelleen piennarkävelynä Ruokkeen suuntaan, sillä näillä main ei kävely- ja pyöräteitä tunneta. YIT:n pakettiautoa on väistettävä astumalla hankeen. Vaan onpa tuossa hieno roskiskatos!
Kun punainen täysperävaunullinen rekka tulee kapealla tiellä vastaan, astun taas suosiolla hankeen. Kuljettaja puhuu kännykkään, mutta ei hätää. Saan vain komean lumipölläytyksen päälleni ilmavirran myötä. On siis lähdettävä hiljaisemmalle reitille; käännyn ennen Majakoskea Soikkalantielle, jolta Ylä-Tuomiojärven eteläpää jo siintää omakotitalojen takaa. Kivelänlammentiellä kuulen takaani kopsetta.
Kopse lähestyy vauhdilla ja yhtäkkiä ohitseni singahtaa kaksi ravihevosta ohjastajineen - toisissa kärryissä istuu kyydinotossa myös juniori. Kärryt etenevät rivakkaa vauhtia ja katoavat mutkan taakse. Mikäs tässä, hyvin auratulla ja puhtaanvalkealla tiellä!

Ihastelen lumisia puita ja ympäröivää hiljaisuutta, joka ennestään syvenee, kun käännyn Pirttimäenkujalle. Tätä väylää ei ole aurattu, joten kävelen autonrenkaiden jättämässä kapeassa urassa. Kuja on hämmentävä nimitys tälle tiiviin kuusimetsän läpi kulkevalle pikkutielle, jonka varrella on nyt asutusta vain aivan loppumatkasta, kun saavun viimein Reijuun ja Saarenmaantielle.
Ylä-Tuomiojärven pohjoispäädyn maisemaa paljastuu näin talviaikaan Saarenmaantielle. Lähden kävelemään sen vasenta piennarta pitkin kohti Palokkaa, jonne on matkaa vielä muutama kilometri - ja alkuun (tässä vaiheessa) erityisen pitkältä tuntuva ylämäki. Mäen laelta kääntyi ammoin tie kaatopaikalle, vaan ei enää.
Tien oikealla puolella korkeiden koivujen ryhmä on vastavalossa jännittävän näköinen, oksilla killuvine risupalloineen. Pilvisen taivaan takaa aurinko alkaa jo kääntyä mailleen. Onneksi pian tulee Palokka, sillä jalat alkavat jo toivoa lepoa...Käännyn sieltä väsyneenä mutta tyytyväisenä takaisin kaupunkiin. Ylä-Tuomiojärven kiertämiseen kävellen humahti mukavasti koko iltapäivä.

Kommentit

  1. Olipas teillä vielä hienoa eilen! Olimme Ylisillä Anitan luona ja kävimme koiralenkillä ja siellä satoi melkoisen märkää tavaraa taivaalta. Tänään täällä Hyvinkäällä on tullut aivan silkkaa vettä:-(
    Sulla on kyllä tosi hyvä kännykkäkamera, kun kuvat on noin ihanan näköisiä!

    VastaaPoista
  2. Seija, täälläkin on nyt jo plussalla,ikävä kyllä, eli lumi alkaa pehmetä pahasti...
    Eiliset kuvat on otettu vaihteeksi ihan oikealla kameralla, siksi niissä ei ole punertavaa reunaakaan ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…