Siirry pääsisältöön

Suomen taidepankissa

Jo yksin Tieteiden yö olisi tänään hyvä syy tallustaa Kruununhakaan. Kun oikaisen Senaatintorin poikki Snellmaninkadulle, mietin, onkohan 200 vuotta saavuttaneen Suomen Pankin edessä pitkäkin jono. Onhan siellä; jonon pää lähtee Kirkkokadulta ja kiertää koko Snellmaninaukion, kaartaen Rauhankadun kulmasta kunnianarvoisan rakennuksen ovelle. Vain neljänä päivänä yleisölle avoin taideokokoelma on saanut väkeä liikkeelle, joten jalkakäytävällä edetään superhidasta vauhtia.
Reilut puolitoista tuntia vierähtää, ennen kuin olen ensimmäisenä jonossa. Edelläni on ollut 715 sitkeää jonottajaa, joista ensimmäiset olivat tulleet paikalle jo puoli neljältä, kun ovet avautuivat viideltä. Ovimies arvelee, että kaikkiaan 900 kävijää ehtii sisälle vielä tänään. Toiseen kerrokseen johtavassa komeassa portaikossa Juho Rissasen lasimaalaukset kirkkaine väreineen pysäyttävät heti, Harlekiinisalissa ihastun Unto Koistisen omakuviin (toista täydentää teksti, jossa taiteilija anoo Kuulta lisävuosia), Axel Gallén-Kallelan ikoninomainen Aino-triptyykki on avarassa salissa mustan flyygelin ja Dora Jungin valtavan, abstraktin pellavadamastityön seurassa. Tummanpunaisessa Amelie-salissa hehkuvat Albert Edelfeltin, Louis Sparren, Eliel Saarisen ja Amelie Lundahlin naiset, mutta alakerrassa häkellyttää Eva Anttilan 1952 itse värjäämistään langoista kutoma huikea seinävaate, joka kertoo Suomen kaupungistumisen tarinaa kera lukuisin yksityiskohdin. Jonotus kannatti.

Koska Tieteiden yö pitää Krunikassa tiettyjä ovia auki vielä lähellä iltayhdeksää, pistäydyn myös viereisessä Kansallisarkistossa aistimassa tutkimuksen tunnelmaa; käytävien seinissä vierailijaa tervehtivät koristeelliset antiikin hahmot. Ja kyllä siinä kirjastosalissa kelpaa tutkijanpöydän ääressä tutkia kirjallisuutta! Snellmaninkadulta poikkean vielä tummanpuhuvaan, goottihenkiseen porraskäytävään ja kapuan rautaportaita  Helsingin yliopiston museon uumeniin, mutta en jaksa ihmetellä hauskoja hammaslääkärituoleja, Keisarien salia ja hurjia fossiileja kuin hetkisen.
Sederholmin talo Aleksin ja Snellmaninkadun kulmassa on valaistu yönsinisin lampuin ja sen ovella palaa kynttilälyhty. Astuttuani sisään kajahtaa salista lied-laulajattaren romanttinen laulu; hän vetää pätkän kokeeksi ennen kohta alkavaa ilmaista konserttia. Kierrän Yö-näyttelyn Helsingin kantakaupungin vanhimmassa, jo 1757 valmistuneessa talossa. Toisessa kerroksessa voi eläytyä yön maailmaan myös tutkimalla yhden salin kattoon heijastettua tähtitaivasta. Mikä levollinen päätös pienelle iltakävelylle taide-tiedeyöhön.

Kommentit

  1. Huh,jopas olet jaksanut jonottaa pitkään. Arvatenkin näyttely oli varmasti upea!

    VastaaPoista
  2. Näyttely oli oikeasti hieno ja monipuolinen. Hyvä tuuri, kun satuin olemaan Hgissä juuri eilisiltana! Näyttelyn piti sulkeutua yhdeksältä, mutta vielä n. 20.50 oli ulkona muutaman metrin verran sitkeitä jonottajia; mietin, jaksavatko taidekerholaiset jne antaa armeliaasti jonottajille jatkoaikaa, että loputkin pääsevät vielä sisälle, eikä vain naulakoille asti - tai saa kehotusta tulla uudelleen huomenna...

    VastaaPoista
  3. Katselin sitä jonotusta TV:stä - näyttipä kylmältä!

    VastaaPoista
  4. Itse kaipasin vain villasukkia kenkiin, muuten tarkenin mainiosti. Tämän päivän Hesarin kuvassa jollakin jonottajalla näytti olevan rukkaset kengänkärkien päällä ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…