Siirry pääsisältöön

Lumessa

Taivaalta eilen leijaillut puuterilumi oli kuin lumisade elokuvissa, paitsi että elokuvien lumisade harvoin näyttää aidolta. Lumihiutaleet eivät nyt tulvi taivaalta, mutta haluan nähdä irtonaisia kidekokoelmia ilmassa. Rukkasen tomera huiskautus nostaa lumipilven ilmaan. Paikallinen pyry.

Kävelen Rautpohjanlahden vieritse Laajavuoren suuntaan. Pulkkailijoiden mäki ylittää kävelytien, mutta liikenne on tässä leppoisaa. Yllättävän leudossa säässä liikkuu koiranulkoiluttajien lisäksi myös kävelysauvoihin tukeutuva vanhempi rouva pitkässä turkissa ja mekossa. Emännäntiellä kohtaan kävelijöiden seassa pitkästä, liukkaasta kävelytien alamäestä ilon irti ottavan aikuisen pulkkailijanaisen. Olen hänelle hetken kateellinen...

Haukkalantieltä ylös Laajavuoren hotellille näkyy menevän useampikin lumeen tallottu polku. Vasemmalla puolella tietä on myös Haukkalantien lehdon luonnonsuojelualue ja siitä  kertova kyltti.
Näin maallikkona en ensikatsomalta edes hoksaisi, että paikalta löytyy lehto, sillä metsä vaikuttaa niin havupuuvaltaiselta. Keväällä lehdon voisi ehkä havaitakin? Vastustan vielä kyltin vierestä metsään menevän polun kiusausta, mutta Haukkalan lähteen jälkeen luovutan ja astun tieltä metsäpolulle. Polku kohoaa hissukseen ylemmäs satumaisen kauniiden, lumisten puiden katveessa.
Jään katsomaan siroa kuusta, jonka naavoittuneille alaoksille lumihiutaleet ovat takertuneet erikokoisina ryhminä. Lumimato on matkalla ohutta oksaa pitkin turvallisempaan paikkaan.

Metsäpolku ylittää Laajavuoren ja Tuomiojärven yhdistävän ladun. Pian tulee paikka, josta polku lähtee päättäväisesti kaartamaan vasemmalle, kun itse haluan jatkaa oikealle, vaikka sitten hentona lumen alta erottuvaa vanhaa polkua. Menee vain hetki, kun kadotan vanhan polun painanteet ja kenkäni uppoavat syvälle lumeen. Näen kuitenkin jo hakkuuaukean toisella tien, joten kahlaan polveen asti yltävässä, mutta kevytkulkuisessa lumessa sitkeästi sinne saakka. Mikäs tässä! On vain pidettävä pieni tauko lumen puhdistamiseksi kengistä ja lahkeista, sillä en ollut älynnyt varustautua kahlaamiseen paremmin.

Palaan auratuille väylille, kävelen Haukkalasta Palokkaan ja sieltä vanhaa Saarijärventietä takaisin kaupunkiin. Rivakampia askelia on toki mukavampi ottaa helppokulkuisilla väylillä, mutta mietin jo, josko ensi kerralla ottaisin metsäkävelylle säärystimet matkaan.

Kommentit

  1. Tunnistan melkein itseni tuosta "kävelysauvoihin tukeutuvasta vanhemmasta naisesta" - en kuitenkaan omista turkkia. Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  2. Ihanin on tuo alin kuva,niin ohuen herkkä oksa ja kannattaa pientä pumpulipalloa ^^

    VastaaPoista
  3. Kiitos...Viime päivinä on ollut harvinaisen kaunista lunta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…