Uno ja Wolmar

Kello tulee kuusi illalla. Kymmenkunta kävelijää kokoontuu Jyväskylän kaupunginkirkon eteen vihreäpaitaisen oppaan luo ja maksaa kuuden euron lipun puolentoista tunnin opastetusta kävelyretkestä (hmm, kaupungin nettisivuilla oli ilmoitettu hinnaksi 4 e/hlö...). Kävelyn teemana ovat Uno Cygnaeus ja Wolmar Schildt, joiden syntymästä on tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 200 vuotta.

Kävely suuntautuu ensin kaupunginkirkolta Kilpisenkadulle, joka oli ennen Itäinen Puistokatu, ennen kuin sen nimi muutettiin Schildtin kunniaksi ensin Kilpikaduksi (Schildt = kilpi) ja sittemmin Kilpisenkaduksi. Kävelykadun ja Kilpisenkadun risteyksessä oli ennen nykyistä Säästöpankin kivitaloa piirilääkäri Wolmar Schildtin empiretyylinen talo, jossa hän asui perheineen, mutta myös käynnisti paikallisen Säästöpankin toiminnan. Pankin asiakkaiksi kelpasi ihan tavallinen rahvas pienilläkin talletuksilla.

Nousemme Kilpisenkadun yläpäähän, minne pilkistää Lyseo, Suomen vanhin suomenkielinen oppikoulu (perustettu 1858). Ruotsinkielistä opetusta kaupungissa sai jo kymmenkunta vuotta aiemmin. Schildt vaikutti vahvasti suomenkielisen koulun perustamiseen ja säilyttämiseen kaupungissa. Kävelyn aikana paljastuu, että Lyseo on alun perin sijainnut muissa osoitteissa ennen komean kivitalon valmistumista Asemakadun yläpäähän. Jatkamme matkaa Gummeruksenkadulle, mistä löytyy yksi näistä Lyseon ex-paikoista, merkittynä muistolaatalla.

Seuraavaksi pysähdymme Cygnaeuksenpuistossa kuulemassa Uno Cygnaeuksesta, joka päätyi vilkkaan nuoruutensa jälkeen Jyväskylään vauhdittamaan kansakoululaitoksen syntyä. Nyt osin parkkipaikkana olevalla, rakennustyömaaksi muuttuvalla aukiolla (jolta purettiin Kesyn koulu) on ollut ensimmäisiä seminaarin puurakennuksia, samoin ylempänä Vaasankadulla nyt olevien kerrostalojen paikalla.

Seuraava Lyseon entinen sijaintipaikka löytyy opiskelijoiden edelleen suosimasta Vaasan- ja Seminaarinkadun kulmauksesta - Sohwin seinästä! Eipä ole tullut sitäkään muistolaattaa aiemmin huomattua! Käymme vielä kääntymässä kampuksen kulmalla Yliopistoportti-veistoksella, jonka sinisessä rungossa muistetaan tekstein Wilhelm Schildtiä. Vieressä on kierrokseen sopivasti Cygnaeuksen tammi.

Käännymme paluumatkalle kohti kaupunginkirkkoa, mutta poikkeamme vielä kurkkaamaan kolmatta Lyseon entistä sijaintipaikkaa Kauppa- ja Cygnaeuksenkadun kulmassa, ruokakaupan sivuseinällä. Yksi retken osallistuja havahtuu kertomaan, että viereisen kerrostalon rappukäytävässä on esillä historiatietoutta. Uteliaisuus voittaa, koska alaovi on jostain syystä auki. Saamme yllätyselämyksen tässä muuten tuikitavallisessa rappukäytävässä, joka onkin minimuseo: seiniä koristavat paikan historiaa hienosti valottavat suuret kuvataulut teksteineen. Näemme myös kuvan paikalla sijainneesta puutalosta, jossa lyseo tovin majaili.

Kävelykierros päättyy lähtöpaikalleen. Opas muistuttaa vielä Minna Canthin patsaasta, joka katsoo Kirkkopuistosta kohti teatteria. Minna joutui jättämään aloittamansa Jyväskylän seminaarin kesken, kun meni rakastumaan lehtoriin ja avioitui. Niin silloin ennen.

Toivottavasti ehdin vielä jollekin opastetulle kävelykierrokselle tänä kesänä. Osa huvista on muuten kuunnella oppaan selostuksen lisäksi tarinoita, joita muut kävelijät kertovat reitin varrelta...