Siirry pääsisältöön

Tuohimutka-Aholaita

Väkeä kertyy puoli seitsemäksi pikku hiljaa entisen Tourulan koulun eli Vaajakoskentie 9:n pihaan. Alkamassa on Halssilan asukasyhdistyksen järjestämä maksuton kulttuurikävely, kolmas laatuaan tänä kesänä. Ensimmäisessä oli kuulemma satakunta osallistujaa, toisessa hieman vähemmän; tällä kertaa kävelijöitä näyttää olevan reilut 50. Ensimmäisistä tulijoista alkaen keskustelua viriää tuttujen ja tuntemattomien kesken. Joku näyttää mukaan ottamiaan vanhoja valokuvia, toinen kyselee, onko tässä koulua käyneitä mukana. Kävelyn järjestäjät jakavat opasmonisteita ja mikrofoni napsautetaan päälle. Suuren väkimäärän yli ei pelkkä puheääni liikenteen tuntumassa kantaisi.

Pirkko Vuorinen aloittaa opastuksen kertomalla Tourulan koulusta, jonka 1940-luvun oppilaita hän itsekin on. Alkuperäisestä jo laajennettu rakennus valmistui 1912 vuotta aiemmin valmistuneen ja palaneen tilalle; siinä toimi alakoulu. Pihan toisella puolella on vanhoista koulun rakennuksista jäljellä vielä entinen yläkoulu vuodelta 1925, mutta välissä on parisenkymmentä vuotta Tekevän työvalmennussäätiön käytössä ollut hallimainen uudempi rakennus. Sillä puolella pihaa pitävät nyt majaansa antiikkiliike ja huutokauppakamari. Muutoksia miljööseen on tulossa, sillä huonoon kuntoon päässyt / päästetty vanhempi koulutalo aiotaan purkaa (yllätys, yllätys!). Tämä on uutta vanhan tilalle rakentava Jyväskylä.

Kävelemme Vaajakoskentien yli Aholaidan puolelle, missä koululaisillakin oli ennen pelloilla viljelypalstansa. Sillä puolella oli joskus myös Järvisen sauna, jossa myös omakotitaloväki nykyisen Aittorinteen puolelta kävi, sillä vesijohto ylsi pitkään vain Tourulan koulun nurkille, eikä vielä rinteen talojen luo. Käymme moottoritien yli vievällä kävelysillalla katsomassa rantamaisemia. Ennen moottoritien tuloa rautatie kulki paljon lähempänä nykyistä rantaviivaa, joka sekin on täyttömaasta syntynyt. Alueella oli rannan tuntumassa myös huviloita ennen Pieksämäen radan rakentamista sekä esimerkiksi Nikolai Wahlgrenin venelaituri. Hän toimi niin ravintoloitsijana kuin kauppiaana ja rakennutti erään Jyväskylän keskustan komistuksista: Hotelli Wahlgrenin, joka tunnetaan nyt Nikolainkulmana.

Keskisuomalaisen ja Starkin (jonka paikalla oli ennen Luhtapuu) luo kävellään moottoritien viereistä hiekkatietä, sitten palaamme Aholaidantietä pitkin Vaajakoskentielle. Oikealle kulmaukseen jää Aholan tilan entinen päärakennus 1930-luvulta. Tilan kohtaloon vaikutti tietyö, joka jätti navetan tien toiselle puolelle. Rakennus toimi sittemmin mm. lastenkotina. Nykyiset asukit eivät näy innostuneen pihastaan, sillä herukkapensaita ympäröi reippaiden rikkaruohojen armeija.

Itä-Päijänteentien laitaa pitkin alamme seurata vanhaa tilustietä Tuohimutkan puolella. Käymme kurkkaamassa puroa reunustavia kivenlohkareita ennen kuin siirrymme omakotialueelle, jossa on erilaista rakennuskantaa, jäljellä enää muutamia vanhoja taloja. Ylempänä rinteessä on rintamamiestalojen alue. Tästä kuljettiin ennen vanhalle kivilouhokselle, jolta ovat peräisin esimerkiksi Taulumäen kirkon peruskivet ja kaupungin pölisevien katujen peitoksi naputellut katukivet.

Suuri ryhmä on jo melko hajallaan, kun kävelemme takaisin lähtöpaikkaa kohti. Edes mikrofonin ja kaiuttimen käyttö ei riitä enää kuljettamaan oppaan puhetta kaikille kuulijoille, mutta noin 3 km kävely reilussa puolessatoissa tunnissa on jo ehtinyt kertoa paljon. Suurkiitos kierroksesta, joka opetti uutta tästä kaupungin kolkasta!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…