Vaaroja uhmaten Hiekkapohjasta

 Etsin Hiekkapohjasta pääsyä polulle kohti Jyväskylää. Ulkoilukartan mukaan maastossa kulkee peräti valaistu reitti, kiitos hiihtäjien. Mikä ajatus: valaistu vaellusreitti! Ei enää otsalampun kajoa metsässä, kun cityreippailija pinkoo pitkin kankaita... Noh, onpahan helpompi havaita Karhujärventien mutkasta tämä Metso-reitiksi nimetty leveä ura, kun sitä reunustaa valotolppien jono uskomattomasti Palokkaan asti.
Alle kilometrin päässä kohtaan Näätäsuon laavun (yllä), joka on aivan polun vieressä. Polttopuitakin olisi lupaavasti. Pistäydyn Näätäsuon lammen rannassa ja jatkan leveää kärrytiepolkua kohti parin kilometrin päässä olevaa Ampujien majaa, josta kuuluu laukauksien ääniä pitkän aikaa. Reitti on merkitty paikoin puutolpilla, joihin on maalattu sininen viiva. Ampujien majalle tullessa varoitetaan vaarasta - ei ole tosiaan syytä kavuta polun vasemmalla puolella olevan vallin yli.
Ampujien majalta voisi poiketa muutaman kilometrin lenkin Karhujärven laavulle, mutta jatkan matkaani kohti Tyyppälää. Hetken kuljen pitkin tavallista metsäpolkua, jonka reunassa on menneiden aikojen muistona Keski-Suomen maakuntauran sininauha, sitten taas leveää hiihtouraa, joka muuttuu kohta pitkospuiksi. Olisi mahdollisuus kääntyä Vaajakosken suuntaan johtavalle polulle, mutta valitsen oikealle kääntyvät pitkospuut.
Paikoin hyvinkin kosteassa ja pehmeässä maastossa pitkokset ovat paikallaan, samoin tällä kelillä kosteutta ja mutaa kestävät jalkineet. Suota on kyllä polun oikealla puolella ojitettukin. Ennen Tyyppälää maasto on välillä soista ja mäntyvaltaista, välillä sekametsää, pari kertaa viereen jää avohakkuualue. Peltoaukean vasemmalle puolelle jää hevostila, mikä selittää pehmeissä kohdissa näkyneet hevosenkengän jäljet. Muuten on hiljaista; vastaan tulee vasta Tyyppälän tienoilla pari mönkijää. Mutta onko Keski-Suomen maakuntaura todella hengenvaarallinen?!
Maakuntaura / Metso-reitti menisi talvikautena Tyyppälänjärven yli, mutta näin kesällä on kierrettävä järvi pohjoispuolelta maitse. Seuraan valotolppapolkua Palokan Touruvuorta kiertävälle kuntopolulle, jolla on lisäkseni muutama muukin jalan liikkuja. Täällä paikannimikyltit loppuvat, mutta löydän helposti Raivaajantien päähän ja sieltä reitti kaupunkiin kävelyteitä pitkin onkin jo hyvin tuttu. Pieni päiväretki tänään; ehkä joku toinen kerta yöretki Jyväskylästä pohjoiseen. Ja hämmentävää kyllä en tule kotiin tyhjin käsin, vaan kesän ensimmäisten tattien kanssa.

Metso-reitillä ei tällä pätkällä saane ihan eräretkifiilistä polku-uran leveyden ym. takia, mutta näinkin läheltä Jyväskylää löytyy oikeasti luonnon rauhaa, poislukien se ampumisympäristö.

Kommentit

Suositut tekstit