Siirry pääsisältöön

Yläkaupungin illassa

Yläkaupungin yö - jalalla koreasti! Teemana on ruokakulttuuri. Kävelen keskustasta kohti kampusta, pysähdyn taidemuseo Holvissa ja saan käteeni raparperipiirakan palasen. Raparperi, ruokakulttuurikeskus esittäytyy. Käyn kurkkaamassa toisesta kerroksesta Oravien perheen kodin 1960-luvun kodista. Voimauttavan valokuvan (ISÄ) esittelykierros on juuri päättynyt. Sitten pysähdyn Äkkigalleriassa, joka on vallannut kopioliikkeeltä vapautuneen tilan leffavuokraamon vieressä Kauppakadun yläpäässä. Teemana on ydinvoima, teoksia on valokuvista tilataiteeseen. Ajatuksia.

Autoilta on yliopiston kampukselle pääsy käytännössä kielletty, tänään jalankulkijat ovat vallanneet alueen oikeasti. Suljen silmäni Oppion parkilta. Kampusalueelle menijöiltä tarkastetaan laukutkin Seminaarinkadun alussa sekä Philologica-rakennuksen viereisellä kävelytiellä, kun Yön rajattu alue alkaa - alkoholia ei saa sinne tuoda.

En ole moneen vuoteen ollut Yössä, joka on nyt muuttunut iltapäivä-iltapainotteiseksi ohjelmatarjonnaltaan. Joskus muinoin keikat ajoittuivat hyvinkin aamuyölle... Auringonpaiste ja lämpö hellivät runsaslukuista juhlakansaa, joka kävelee rauhallisesti kojulta toiselle, selailee ohjelmalehtistä, moikkaa tuttuja, mutustaa välipalaa tai pysähtyy seuraamaan esitystä.  Puhallinsoittimia viritellään Alvarin aukiolla, sepät takovat hiilitulilla, tuomenkukat tuoksuvat ja valaisevat aluetta entisestään.

Kapuan Historican neljänteen kerrokseen - viimeinen nousu hienoja tiiliportaita pitkin - jonka historiallisten karttojen kokoelmaan pääsee nyt tutustumaan Heikki Rantatuvan johdolla. Rantatupa kertoo vähitellen suurentuvalle kuulijaryhmälle kiinnostavia tarinoita karttojen takaa. Niin, monien vanhojen karttojen takana on oikeasti ollut paljonkin tekstiä! Hmm, taas yksi paikka, jonne olisi kiva tulla uudelleen ajan kanssa.
Puutarhurin talossa Erkki Fredrikson on juuri lopettanut Eero ja Erkki Fredriksonin säätiön taidekokoelmaa suojissaan pitävän kokoelman esittelyn. Talossa on tungosta, skannaan teoksia turhankin nopeasti...

Kampukselta kävelen Aalto-museolle. Päärakennuksen takana, "amfiteatterin" puolella hämmästyn. Penkeillä istuu viimein ihmisiä ja muutenkin täällä on elämää. Juhlasalissa illalla esiintyvät ryhmät harjoittelevat numeroitaan täällä ja saan katsoa tanhuesitystä ilman musiikkia! Mitä nyt taustalla, yliopiston urheilukentältä raikaavat livebändin rytmit... Elämää viikonloppuisin muuten niin hiljaisella alueella.

Mainostettu "ravintola Savoyn kattaus Aalto-museon Bio Alpissa" on tosiaan vain kliininen, tyhjä kattaus huoneen perällä: valkoisella liinalla peitetty pyöreä pöytä, jolla on lautaset, aterimet ja lasit aseteltuna kahdelle, somisteena kukkavaasi, yllä Aallon suunnittelema valaisin. Mitäköhän minä oikein odotin? En käy katsomassa yleisön ympäröimää ohjelma-aluetta museosalissa, vaan käyn välipalalla Café Alvarissa. Ja unohdan samalla, että museolla olisi vielä voinut mennä kokeilemaan karkkitehdin työtä, käyttäen rakennuspalikoina karkkeja. Oma moka.

Kampus kutsuu jälleen, mutta pian lähden kohti keskustaa. Ihmisvirran suunta on kuitenkin nyt ehdottomasti yläkaupungille. Haa! Galleria Hoppa - viimein sen ovi on auki... Valokuvanäyttely "Croquet with the queens" on loistava! Siitä olisi voinut karsia muutaman kuvan pois ja teho olisi vain noussut, sillä ne parhaat kuvat ovat niin hyviä. Illan paras taide-elämys. Kiitos!

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…