Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2010.

Viljantähkiä

Niin usein olen ohitsesi kävellyt, ja melkein yhtä usein takaisin tullut. Aina sitä ei muista käännellä päätään tarpeeksi kävellessään ja muistaa oikeasti pysähtyä katsomaan sitä, mitä näkee. Vaikka jossain pään yläpuolella.

Jaroslavlin aukion laidalla olevan Kopijyvän entisen Viitaniemen "kodin" siilomaisen osan pyöreää ulkoseinää koristaa taiteilija Onni Kososen teräsveistos Viljantähkiä (1997).  Jyväskylän taidemuseon nettisivujen mukaan teos oli ensin nimetön, kunnes Kopijyvän omistaja Kauko Sorjonen nimesi teoksen Viljantähkiksi, mikä sisältää viittauksen yrityksen nimeen.  Yritys muutti äskettäin uusiin tiloihin Savelan Vehkakadulle, mutta taideteos jäi tähän seinään edelleen.

Aukio oli ennen nimeltään Torniaukio Viitaniementien toisella puolella olevan Viitatornin mukaan, mutta sai uuden nimen Jaroslavlin aukio 1966 Jyväskylän venäläisen ystävyyskaupungin mukaan. Aukion laitaa on näin rapakelillä mukava kulkea, koska iltapäiväauringosta nauttiva laatoitus on jo nyt ku…

Mutkakävelyä

Lumi roikkuu, kärkkyy, on tipahtamaisillaan niin monella katolla juuri nyt. Välillä kuulen pehmenneen lumikeon mätkähtävän alas jostain ylempää, mutta jalkojeni alla tapaan vain jäätä ja sohjoa, joka hiljalleen sulaa vedeksi ja haihtuu. Tai onnistuu sitä ennen kastelemaan kengät tai ainakin lahkeet kuraroiskein.

 Käyn Rautpohjanlahden lintutornilla katsomassa harmaata kevätaamua ja purosta lahteen johtavaa sulaa uomaa. Lumen voi miltei kuulla sulavan. En tohtisi enää kävellä lahdelle polkua, joka johtaa tornilta heikkenevälle jäälle.
Kortepohjassa, Emännäntien päässä (ehkä virallisesti Tuomiojärvenranta-nimisen tien mutkassa) kerrostalot ovat nousseet jo yli kolmen asuinkerroksen korkeuksiin, mutta ovat vielä keskeneräisiä. Rakennustyömaa on hiljainen, kuten Haukkalantiekin, kun kävelen kohti Palokkaa. Vasta päästyäni Ruokkeentielle tuntuu, että maailma on herännyt: autoja päristelee molempiin suuntiin. Ostosaika on alkanut.

Palokan uusi rautakauppa, Tuomiojärven puolella vanhaa Saarij…

Keljon kintereillä

Lumileidi vartioi portinpieltä Keljonkadun ja Alvar Aallonkadun välimaastossa, krysanteemi takamuksellaan. Vaihtelua lumiukkoihin!

Suuntaan etelään, Keljonkeskuksen ohitse. Kerrostalojen yläpuolelta reunustama Lystilänkatu kuulostaa hauskemmalta kuin onkaan, mutta kuulen sentään lumipesuja toisilleen antavien lasten (toivon mukaan) iloiset kiljahdukset. Menen alikulkutunnelista mielestäni oikeaan suuntaan, mutta vastaan tuleva aurattu tie viekin klapivarastojen läpi vanhan maatilarakennuksen pihaa kohti. Käännyn takaisin ja raksutan hetken risteyksessä. Mistä löytyy kävelytie Keljonkankaalle? Opasteviitta, kiitos! Länsi-Päijänteentien vierestä kävelytie sitten pilkottaa, joten sinne. Kohta huomaan olevani äskeisen tilan keltaisen päärakennuksen yläpuolella, aitan seinässä lukee Keljonkankaantie 1. Selvisin!
Jatkan sitkeästi moottoritien meluaidan parempaa puolta kohti etelää, vaikka tämä on etenkin näin vesisateen seurassa melko puuduttavaa; suorahko tie, maiseman piristyksenä vain tal…

Chelsea

Chelsean eteläpuolinen Albert Bridge on monen mielestä Lontoon kaunein silta. Pimeällä sitä valaisee 8000 lamppua, päivisin tästä naisellisen herkästä ylitysväylästä erottuvat pastellivärit. Silta on nyt suljettu autoliikenteeltä korjausten vuoksi, mutta kävelijä voi kulkea toista laitaa Battersea Parkin puolelle. Varoitustaulu huomauttaa joukko-osastoille, että siltaa pitkin ei saa marssia tasatahdissa!

Kävelen Battersean puiston laitaa kohti Chelsean siltaa. Tämäkin rantaa seuraava kävelytie on osa Thames Pathia, joka seuraa jokea aina Cotswoldsista saakka liki 300 km matkan. Puolivälissä matkaa kohoaa rauhan pagodi, jossa kököttävät kullatut buddhat. Ohitan lasten eläintarhan ja siirryn kaksikerrosbussilla Sloane Squarelle, ehtiäkseni opastetulle kävelykierrokselle Chelseassa.

Opas Stephanie on entinen elefanttien hoitaja ja kokoaa laumansa tehokkaasti; edessä on tarinaa ja kävelyä pariksi tunniksi, 7 puntaa/hlö. Alueelle nimensä antanut Hans Sloane muutti tänne aikanaan maaseudun…

Greenwich

Greenwich on esimerkiksi 0-meridiaani, Unescon maailmanperintökohde tai Cutty Sark, joka on nyt pressun alla restauroitavana. Ja rauhallinen keidas suurkaupungissa. Lähinnä Thamesin rantaa ovat University of Greenwichin opinahjot, joiden tilalla oli aikanaan Old Royal Navy College. Näiden rakennusten sisälle pääsevät ei-opiskelijat hyvin rajallisesti. Yliopiston takana levittäytyy muhkea kansallinen merimuseo. Merimuseon takana puolestaan aukeaa laaja nurmikenttä, joka kohoaa kohti observatoriokukkulaa. Nurmikentälle (yllä) suunnitellaan parhaillaan Lontoon olympialaisten ajaksi ratsastusareenaa, joka purettaisiin kisojen jälkeen.

Nurmikolla ollaan nytkin piknikillä, ulkoiluttamassa koiria tai lukemassa; aurinko paistaa lämpimästi. Useat ranskaa tai italiaa puhuvat koululaisryhmät kapuavat ylös observatoriolle, ohi rinteessä kukkivien valkoisten lumikellomättäiden. Puut odottavat vielä lehtien puhkeamista.

Kuninkaallisen observatorion ylpeys on Greenwich Mean Timen määrittävä nollamer…

Queen's Walk

On nolottavan mukavaa tallustella vaihteeksi jäättömiä katuja, vaikka siitä hiilijalanjälkiä jääkin. Lontoossa ei kävelemistä voi välttää, vaikka kulkisi pelkästään maanalaisella, sillä jo pelkästään linjojen ja junien vaihto edellyttää talsimista tunnelista toiseen.

Matkalla Trafalgar Squarelta kohti Thamesia ohitan niin jämäkästi vartioidun Downing Street-poikkikadun (ei näy pääministeri Gordon Brownia) kuin uskomattoman rauhalliset univormuratsukot Horse Guardsin portin pielessä. Kyltti tosin huomauttaa lähentelijöille, että hevoset voivat purra tai potkaista. Pihalla hyvin nuoren näköiset sotilaat seisovat villakangasviitoissaan hieman tuskallisen näköisinä, kun turistit innostuvat kuvaamaan näitä eläviä, mutta nimettömiä nähtävyyksiä. Big Benin ja Westminster Abbeyn kulmilla on suorastaan jalankulkuruuhkaa, mutta Thamesin eteläpuolella ihmisvirta kevenee.

Queen's Walk -kävelytie alkaa Lambethin sillalta, mutta laskeudun väylälle vasta seuraavalta eli Westminsterin sillalta, …

Vaihtoja

Tuomiojärven luminen pinta on kuin valtatie. Hiihtäjät suihkivat luisteluvauhtia muuallakin kuin laduilla ja kävelijät hajautuvat poluilta laajemmalle alueelle. Itse astun hangelle vasta kun aurinko on lähtenyt tauolle. Pieni pyry kulkee hetken kanssani, mutta sitten sekin on ohi. Vasta aivan Viitaniemen rannassa saapas solahtaa hangesta läpi ja tapaa märkää. Katson tukevamman jalansijan viimeisille hankiaskelille ennen kuin nousen Kasinonmäen alapuoliselle kävelytielle.

Käyn katsomassa viikolla autokyytiä saaneita kuparisepän ja hattumaakarin taloa uudessa sijoituspaikassaan Cygnaeuksen- ja Hannikaisenkadun kulmassa. Käsityöläiskodit seisovat nyt lähes kokonaisina uusilla kiviperustuksilla. Niiden maisema vaihtui Alvar Aallon tieltä vilkkaammaksi miljööksi, saa nähdä mitä muuttuu talojen sisällä, kun kortteli valmistuu.

Kirkkopuistossa räikeän pinkki auto asettautuu valmiiksi punatiilikirkon oven eteen. "Ei vaihto- eikä palautusoikeutta", lukee takaikkunan plakaatissa, sen …

Allasansoja

Teiden varsilla kävelijää vaanivat kulumaurien allasansat. Niin Jyväskylän keskustassa kuin sen ulkopuolella nietokset ovat jo painuneet lauhtumisen myötä. Tiiviiksi pakkautunut lumi löystyy kengänpohjien alla, solahtaa sohjoksi, huomaan jalkani tapaavan kiinteän pinnan alempana kuin luulin. Kohta likainen lumi valuu vetenä asvaltilla. Ja roiskahtaa kurjassa kaaressa pahaa-aavistamattoman kulkijan päälle.

Huomaan seuraavani vastaantulevia autoilijoita tavallista herkeämmin. Miten pian tuo ennättää kohdalleni? Astun seinän viereen, kaipaan kumisaappaita ja kurahousuja. Väistän raparoiskoja varmuuden vuoksi niin kauas kuin voin, enkä kadun ylitystä odottaessani seiso lähellä ajoradan reunaa. Sepänkadulla hypähdän välillä jalkakäytävältä vieläkin sivummalle odottamaan, että auto menisi ohi ilman että saan kurakylvyn.

Viimeisellä kävelytien pätkällä pisarat osuvat kasvoilleni. Sadepisarat.

Jääyllätyksiä

Kaikista taidenäyttelyistä ei kerrota mediassa. Osan voi löytää ihan itse, ohikulkeissaan. Esimerkiksi niin, että kulkee uudestaan myös päivänvalossa polkuja, joita on mennyt hämärissä. Yliopiston kampuksen X-rakennuksen edustalta löytyi valoisalla lumiveistosten lisäksi myös jääyllätyksiä. 
Lumipylväiden päällä ovat esillä jäästä valettu (ylläoleva) pikkuruinen koira (sorry, jos se onkin hevonen), jääsydän, jääpallo sekä mm. upeaan rosopohjalasiin valettu jääkimpale. Hienoja kuvioita ja muotoja kaikissa :)
Eikä siinä kaikki. Aallonpuiston paria omenapuuta koristava pakkasten ajan - mikäli ohikulkijoiden suopeus jatkuu - vielä maito- ja pienempiinkin tölkkeihin valetut, eri värein ja yksityiskohdin täydennetyt jääkimpaleet. Ollapa vielä aurinkoinen päivä, niin valo siilautuisi niiden läpi upeasti!

Lumitaidetta

Taivaalta satava valkoinen tarttuu vaatteisiin. Yliopiston kampuksella kapuan päärakennuksen siipirakennuksen päälle kapeita portaita ja lähden jatkamaan kohti uimahallia.

Pysähdyn kattotasanteelle Aallonpuiston puolelle. Neljä lumiveistosta katsoo kaiteelta minuun päin, ei suinkaan alas puistoon ja urheilukentälle: ilveksen pää, pöllön pää, kissa ja orava, jos oikein taiteilijoiden kädenjälkeä tulkitsen.
Proxima (X)-rakennuksen edessä alhaalla on vielä pari lumitaideteosta. Epäperinteisen näköinen kulmikas lumiukko ja hupaisa vihreäksi värjätty lumipäärynä! Ei ensimmäinen kerta, kun näillä kulmilla on vain hetken elävää taidetta.

Liikettä

En ole ainoa, joka moottoritta kulkee liukkaaksi kiillottuneella tai paikoin pehmeällä, sohjoisella lumella. Keskussairaalantien polkupyörälaskuri (asennettu 2004) julisti 472 pyöräilijän viilettäneen mittauspaikasta ohi tänään. Viime vuonna fillaristiohituksia oli ollut sinisen valopylvään mukaan yli 500,000. Kuinkahan monta kävelijää tästä kulkee päivittäin?

Kramsunkadun yläpäässä pihakuusta koristaa edelleen valoköynnös. Mitä sitä suotta enää pois ottamaankaan... Selviän Jyväsjärven rantaan liukastumatta, vaikka välillä kengänpohjat alamäessä jo lipsuvat, kun on vaikea erottaa liukasta ja todella liukasta valkoista kohtaa toisistaan.

Mattilanniemessä pysähdyn hetkeksi sillan tuntumaan. Lumikentällä on menossa pallopeli. Vihje yksi: parilla pelaajalla on leveävaakaraitaiset paidat. Kun pelaaja heittäytyy pallon kanssa mahalleen lumeen (vaikka hänen päälleen ei heittäydykään läjää muita pelaajia), vahvistuu epäilys: rugbytreenit menossa.

Seuraan katseellani Jyväsjärven jäällä hitaast…