Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2009.

Puita

Puut kiinnittävät näinä aikoina huomion. Ruusupuiston Oppio-omenapuu hehkuu hedelmistään, jotka ovat niin komean punaisia, varsinkin tällaisena kirkkaana, kylmänä päivänä. Viime päivien tuulissa monet lehtipuut ovat päästäneet irti viimeisistäkin keltaisista tai jo ruskeista lehdistään. Useita muuten paljaita pihlajia koristavat enää viimeiset, lintujen nokkaisuja odottavat marjatertut.

Jyvälän ympärillä Syrjälänkadun päässä taasen on heilunut moottorisaha, kun kaupungin palkkaamat metsurit ovat jatkaneet eri puolilla tehtävää kaatourakkaansa. Nisulankadun puoleisesta rinteestä on kaadettu useampikin iso koivu ja jokunen leppä. Jyvälän kartano näkyy siis harventuneen metsikön läpi entistä paremmin alas Nisulankadun kävelytielle, etenkin näin lehdettömien puiden aikaan.

Valoa hämärään

Talvi- eli normaaliaika on tuonut iltapäivällä jo varhain alkavan hämärän. Ilmeisesti lenkille pitää lähteä niin aikaisin kuin mahdollista, jos aikoo kulkea pätkän valaisematonta reittiä.

Sepän- ja Nisulankadun kulmassa jalankulkijain valotolpassa ei suinkaan ole vihreän aneluun tarkoitettua nappia, vaikka kauempaa näytti, että jokin uusi namikka suojatien viereiseen pylvääseen on ilmaantunut...

Nisulasta Taulumäelle mennessä tallasin kevyessä sateessa lukemattomia lehmuksenlehtiä alleni. Kadunvarren lehtipuut ovat jo lähes luovuttaneet. Käännyin Taulupolkua alas Tuomiojärven rantaan, missä kävelytietä valaisivat moottoritien mieleen tuovat oranssinpunertavat lamput. Hmm, onko kävelyteiden valoille olemassa suositusväriä?

Muutama soutuvene oli rannassa vielä kääntämättä, eli avoveden kalastuskausi ei ole vielä kaikilla ohi. Viitaniemen kärjen kävelytiellä vastaan tuli useita kävelijöitä, vaikka ainoa valaistus siellä on hehkua lähimmältä ajotieltä ja taloista. Toisaalta silmät tottuvat h…

Summassaaressa

Saarijärven Summassaaren maisemat yllättivät. Hotellin pihasta noussut polku lupasi lähinnä mäntyvoittoista kangasmaastoa, mutta tarjosikin alun harjujen jälkeen myös herkkiä lehdettömien koivujen laitumia. Jos koivunrunkojen seassa olisi vielä leijunut aamu-usvaa, olisi maisema näyttänyt aivan satumetsältä.

Viiden kilometrin pituinen kuntopolku on pehmeä kulkea ja kuljettaa mukavan vaihtelevassa maastossa. Tähän vuodenaikaan pilkottaa puiden lomasta Summasjärvikin pariin otteeseen. Pienellä sivupoikkeamalla polulta olisi voinut tutustua myös Kivikauden kylään järven rannassa, mutta jääköön se toiseen kertaan.

Kesyä

Kävelin perjantaina Keski-Suomen museolle ja poikkesin poikkeuksellisesti sisälle asti. Kolmannen kerroksen Jyväskylä-hallin pienoismalleista hahmottaa hyvin kaupungin alueella tapahtuneita muutoksia, vertailun nykyhetkeen voi sitten tehdä omassa päässään tai alueita jalan tutkiskellessa. Ehkä jonain päivänä museossa on kolmiulotteinen elämys Jyväskylästä vaikka vuonna 2010-luvulla. Jopa ruutukaava-alueellakin kun tapahtuu edelleen.

Vaasankadun ja Vapaudenkadun kulmassa on jo 2007 puretun Kesyn koulun (Cygnaeus-lukion) paikalla edelleen vain laaja parkkipaikka ja Cygnaeuksen puiston puoleisella sivustolla pieni monttu. Oliko tontille tulossa seuraavaksi asuintaloja vai julkista rakentamista? En muista. Entä onko lama hidastanut rakentamista, vai missä viipyvät virkeät kaivinkoneet, nosturit ja rakennusporukat?

Cygnaeus-puistosta on joka tapauksessa edelleen hämmentävän avara näkymä (yllä) Vaasankadun suuntaan, kun pikkuruinen puisto oli ennen lähes huomaamaton. Ikään kuin puiston umpi…

Ensilumi

Eilen aamulla sain painaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä jalanjälkeni ohueen lumikerrokseen. Räntäsade muuttui vähitellen märemmäksi ja päivä lämpeni, joten kaunis valkea myös tuosta Nisulankadun ja Wilhelm Schildtin kadun kulmasta hiipui vähitellen pois. Saisi kyllä sataa enemmänkin...Vettä tai lunta, kumpaa vain.

Yliopistolla Seminariumin ulkopuolelta muovisuojaukset ovat jo väistyneet ja rakennuksen piha alkaa vapautua telineistä ja rakennustarvikkeista - tilaa paremmin myös jalankulkijalle. Lyseonkadun ja Harjukadun kulmassa päässee sielläkin pian paremmin kulkemaan myös jalan, kunhan nyt vielä keskeneräinen ajoradan nupukiveys valmistuu. Seminaarinkadun lisäksi Lyseonkadullakin ajoneuvot saavat siis vielä rytyyttää kestävällä, mutta epätasaisella kivipinnalla...Harjunkulman rakennustyömaa vanhan linja-autoaseman paikalla on pitkään pitänyt kadunkulman toisen laidan vailla jalkakäytävää, joten urakan valmistuminen ilahduttaa.

Nousin portaita ylös Harjulle, missä varikset raakkuiv…

Räntää ja jäätä

Lähtiessäni kävelylle satoi räntää, mutta vähitellen keli muuttui vesisateeksi. Vastaan tullut lammaskoira oli suojattu huolellisesti sadeasulla, kuten isäntänsäkin. Paikoin kumisaappaan alla oli liukasta, etenkin asvaltoimattomilla, yöllä jäätyneillä tien pinnoilla.

Kiersin hiljaisia katuja keskustan kautta Puistokadulle, missä sankassa lehdessä olevasta lehmuskujasta hädin tuskin huomaa, että on syksy. Puistokoulun laidalla uudisrakennuksen eli virallisesti laajennuksen työt etenevät; siihen tulee mm. päiväkotitiloja.

Rajakadun ortodoksikirkolle opastetaan autoilijoita vielä tiekirkko-liikennemerkillä. Kävin kokeilemassa kirkon ovea, mutta se oli lukossa. Niinpä tarkistin äsken, miten tiekirkkosysteemi toimii ja paljastui, että kyltillä merkityt pyhätöt ovatkin auki vain kesäaikaan, yleensä kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Tiekirkko-kyltin voisi siis talveksi poistaa.

Viitaniemessä on myös tehty muutaman ison puun harvennuksia. Lähinnä koivuja, mutta Eerolanlahden puolelta…

Värikästä

Aurinko sulattaa jo yöpakkasen kangistamia ruohonkorsia ja sumu on väistynyt, kun lähden kävelylle. Vainionkadun ja Keskikadun kulmassa näkyy peilin sirpaleita ilmeisen törmäyksen jäljiltä, onneksi ei tummia läiskiä asvaltissa.

Kun kapuan ylös Nousukatua, näyttää kuin vaahterat olisivat jähmettyneet paikoilleen. Ei liikahda lehtikään. Mäki-Matin perhepuiston kohdalla värien kirkkaudesta miltei häikäistyy: taivaan sini, lehtikuusen kirkas kullanruskea ja lasten kirjavat juhlaviirit viritettyinä kiipeily- ja leikkipaikkojen väliin.

Orava jahtaa kiivaasti toista huiskuhäntää paksun kuusen runkoa pitkin, ylös alas, ylös alas. Moirislammen toisen laidan puiden juurelta kuuluu miltei yhtä kova rapina, mutta se tulee maahan leijailevista puun lehdistä. Käyn lähempänä yliopiston G-rakennusta katsomassa alkuperäisen Moirislammen seutua, missä on villi tunnelma kaatuneine puineen. Valkoherukkapensaassa on vielä muutama marja.

Kampuksella kuljen Villa Ranan puutarhalta Ilokiven luo pitkin kelta…

Ovat kuuset

Kirjava lehtipeite valtaa maan, portaikot, nurmikot, kiveykset. Eilen Kortesuon ja Viitaniemen väliset pitkospuut olivat vielä myöhään iltapäivällä kohmeisen liukkaat. Auringon lämpö ei enää ehdi kirkastaa päivällä varjoon jääneitä kohtia.

Harjun rinteiltä kaikui kävelysauvojen rytmikäs napse, Mäkimatin perhepuistosta (joka on jo 30 vee!) leikkivien lasten iloinen kiljahtelu.

Kampus oli hiljainen. Kävin etsimässä Oppion alapuolelta yhden muistopuun: äidinkielen opetuksen ja tutkimuksen parissa ansioituneen lehtori Anneli Vähäpassin (1941-93) kuusen. Kuusen juurella on kätkössä pieni musta graniittilaatta muistosanoineen.
Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.
Minä pitelen niistä kiinni.

Merellistä Helsinkiä

Kävellen Helsingissä-esitteestä löytynyt 7 kilometrin "Kauppatori-Kaivopuisto-Eira" -kierros lupasi merellisten kaupunginosien tuulia. Lauantai-iltapäivän loppupuolella näin Kauppatorin laidalta vilauksen perinnepurjelaivoista Eteläsatamassa, kun silakkamarkkinoiden kojuja jo purettiin. Siinä oli ajankohtaisekstraa esitteen torin tienoille listaamien kohteiden lisäksi.

Torilta matka jatkui etelään, poiketen Saksalaisen kirkon kautta Tähtitorninmäelle. Haaksirikkoisten patsaalta (1898) merinäköalan blokkasi Olympiaterminaalille parkkeerannut Siljan risteilijä, joten esitteessä mainittu NJK:n paviljonki ei Valkosaarelta näkynyt. Poimin ohimennen omenan puiston laidalta evääksi.

Kaivopuistoon tullessa oli vastassa pieni työmaa, mutta ihmettelin myös vetoketjulla varustettuja vihreitä "säkkejä", jotka oli asetettu kadunvarteen istutettujen nuorten puiden suojaksi. Ilmeisesti citykaneja vastaan?
Kaivohuoneen vastapäätä majaileva Kalastava karhu-veistos (Bertel Nilsson, …

Viileästi kaunista

Perjantaiaamuna kuura peitti maata, pitsitti tietä reunustavien pensaiden lehdet ja huurutti marjat. Kylmästä rapean aamun pinnan rikkoi Syrjälänkadun päässä pärinäkone, joka oli murretun asvaltin kimpussa.

Hipposhallin ja jäähallin väliseltä pätkältä Rautpohjankadun varresta on saksittu pensasaita kymmensenttiseksi. Näkymä avartui kummasti. Pihoista tielle pyrkivät autoilijat näkevät nyt kauemmas.

Keskustassa silmä lepäsi Kirkkopuiston nurmikolla, jota koristivat lukuisat lehtevät vaahteroiden luovuttamat väriläiskät, kuin karkkipaperit, mutta biohajoavat sellaiset.

Haukanniemen syys

Haukanniemessä voi todistettavasti käydä kävelyllä myös ilman koiraa. Ei silti, koiria siellä näkee kävelyttäjiensä kanssa joka ikinen kerta; joko hihnassa tai kirmailemassa kahleitta, kuten tänään.

Pellolta on viljat jo korjattu talteen. Kuljin osan matkaa pehmeähköä pellon laitaa ennen kuin siirryin lähemmäs Rautpohjanlahden rantaa. Syksyn keltaiset ja ruskeat kahinat peittävät nyt juurakkoista polkua. Haukanniemen päästä näkyi jo ruusunpunervaksi muuttunut kuu Mannilan yllä. Tuomiojärven saaret heijastuivat peilityyneen pintaan, tuplasivat ruskan värit.

Kävelin pitkin niemen rantaa yhdessä nousevan kuun kanssa hämärtyvässä illassa. Vedessä kelluivat alas pudottautuneiden koivunlehtien yhteenkietoutuneet matot. Väistelin oksia mutkittelevalla polulla ja kuuntelin illan viimeisiä, sitkeitä laulajia, jotka pyrähtelivät tieltäni kauemmas.

Puhallusta

Eerolanlahden lintutornin polkua oli liejuisimmista kohdista puron yli johtavan sillan luona kohennettu, mutta jousiammuntakentälle vievän polun pitkospuut retkottavat vielä osin huonokuntoisina. Ehkä ensi keväänä lahot lankunpuolikkaat vaihtuvat jo uusiin, toivon ma.

Viitaniemen syysväriloistosta astelin keskustaan, missä kävelykadulla kohtasi iloinen yllätys: opiskelijoiden puhallinmusiikkitapahtuma Puhallus 2009:n ilmaiskonsertti. Valkoisissa pingviinifrakeissaan musisoivat Teekkaritorvet Oulusta vetivät komean setin, mm. Minnie the Moocherin. Yleisöstä vain pieni osa tosin innostui Rio-rytmisestä sambajunasta (yllä), joka hilpeänä käveli kuuntelijoidenkin seassa. Hyi meitä laiskimuksia.

Retuperän WBK jatkoi viehkolla epämusikaalis-musikaalisella uuden ranskalaisen torvimusiikin setillään. Nahkasaappaat, mustat housut, alkujaan valkoinen takki ja mikä lie muinaissaksalaismallinen kypärä elämää nähneiden soitinten kanssa tekevät toki myös vaikutuksen.

Tätä voi jo sanoa kävelykonsert…

Aamulehtiä

Wilhelm Schildtin kadun varressa tyytyväiset varpuset nokkivat ruohonsiemeniä kävelytien uuden asvalttipalasen vierestä. Punalakkiset kärpässienet puskivat kadun ruusupensaiden juurilta. Uutta väriä lakastuvien lehvien viereen.

Eilen katsoin, kun vaahteran oksalta hyppäsi kolme keltaista lehteä maahan yhtä aikaa. Nyt yksinäinen lehti vavahti vaimeasti leijailtuaan aamuhämärissä lehtikasan päällimmäiseksi.

Aamusumu vallitsi tienoolla myöhemmin kuin eilen. Kortesuonkatu (yllä) kuin äänetön, päättymätön tie, jota olisi tehnyt mieli seurata.

Hallaharsoa

Eilen kuulas ilta, häikäisevä yön sini ja tähtitaivas. Aamu venytteli jähmeästi, usvaisen uneliaana. Eerolanlahden yllä leijui hiljaisuus, jonka läpi aurinko pyrki valon voimalla.

Sormenpäitäni kipristeli kynsikkäissä. Yhtäkkiä oli kuin hallaharso olisi vedetty kasvimaan yltä pois ja oli kirkasta jälleen. Aamu oli herännyt.