Siirry pääsisältöön

Hitaasti Helsingissä

Elokuun lopun ilta, kello yli yhdeksän. Odotan liikennevalojen vaihtumista lehmuksen alla enkä huomaa kepeää tihkusadetta, ennen kuin astun oksien suojasta Mannerheimintien poikki. Aleksanterinkatu on hiljentynyt, jalankulkijoita liikkuu harvakseltaan. Tuomiokirkko hehkuu pimentynyttä taivasta vasten ylimaallisen valkoisena. Café Engelistä olisi hieno näkymä sitä katsella - nyt kun se on vielä auki, ennen korttelin rakennusten remontin alkua.

Sofiankadulla tutkimme Helsingin kaupunginmuseon myymälän ikkunoita. Muutama turisti ottaa valokuvaa vanhasta puhelinkopista, muinaisjäänteestä meille kännykän orjille. Kadun eteläpäässä pyöreäpäisillä luonnonkivillä on asteltava taiten; samaan aikaan ei voi huolettomasti tuijottaa viereisen ravintolan ikkunoista sisään, ettei jalka lipsahda. On melko lämmin ilta ja ravintoloiden ovet ovat muutenkin kutsuvasti auki; valaistus on tunnelmallinen ja tuntuu, kuin olisi ulkomailla. Ehkä arkiympyröihin nähden olenkin.

Espan puistossa on pakko ihastella Kappelia suloisine ikkunoineen, jälleen kerran. Mahtavaa, että rakennusta ei ole purettu jossain repimisvimmassa ja korvattu kömpelöllä laatikolla.

Käännymme Kasarmikadulle ja jatkamme sieltä kohti Korkeavuorenkatua, jota seuraamme ohi Johanneksen kirkon, kunnes vaihdamme puolta ennen Tarkk'ampujankatua ja lähdemme palaamaan pohjoisemmaksi. On hyvä aika flaneerata ja silmäillä, mitä näkyy yläpuolelta siintävistä valaistuista huoneista alas kadulle. Harrastaa näyteikkunakommentointia, nauraa kimallevaatteille, ihmetellä kuinka pienet sisustusroinaliikkeet oikein elävät, pöyristellä kiinteistövälittäjän lappusista asuntojen hintoja, ilahtua Hankkijan lippiksistä ja Valmet- tai Massey Fergusonin t-paidoista vaatepuodin ikkunassa. Pysähtyä oranssin Fiat 600:n viereen ja sanoa ihan tosissaan, että se ON tilava perheauto, johon mahtuu hyvin viisi ihmistä ja pari rinkkaa. Muistella käyntejä Café Succes'n jättikorvapuustien äärellä. Oliko kauppa, jossa nyt myydään leipomotuotteita makeasta suolaiseen, mutta joka viime vuonna oli suklaaparatiisi loistavine konvehteineen, sama huoneisto jossa Marketta Sadri aikoinaan piti valokuvagalleriaa ja otti minusta kuvan? Siis ennen kuin siirtyi pitämään vain jo edesmennyttä Cafe Cameraa Museokadulle (sen seuraaja nykyään Cafe Photo).

Pienistä sadepisaroista ajoittain kostuneet pinnat toivat häivähdyksen syksyä. Päiväsaikaan keskusta tuntui olevan vain pelkkää hälyä. Iltakävely teki kaupungista kauniimman ja tuli levollinen olo.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…