Siirry pääsisältöön

Kaksi järveä

Taidan kiertää kaksi järveä, sanoin lähtiessäni. En Jyväsjärveä ja Saimaata, tai edes Päijännettä, vaan Palokka- ja Tuomiojärven. Jos vielä Palokkaan päästyä siltä tuntuu. Sitä paitsi, jos on jo kiertänyt Palokkajärven, on jo aika sama, tuleeko vanhaa Saarijärven tietä kaupunkiin, vai Haukkalan kautta.

On mielekkäämpää kävellä lenkki, jonka aikana ei tarvitse kulkea samaa väylää kahteen kertaan eri suuntiin. Onneksi tästä on helppo lähteä sellaisille lenkeille ja on tunne, että tavallaan käy jossain samalla. En lähtenyt nyt kuitenkaan maksimoimaan matkaa kulkemalla mahdollisimman tiiviisti rantoja pitkin, järvien kierto tulisi vain samalla.

Laskeuduin Taulumäeltä Suvantotietä Tourujoen varteen. Joen jää kuin maitolasia. Ihmiskädet heitelleet lumipalloja jäähän kokeillakseen, meneekö rikki. Ei ollut mennyt. Lohikosken Tyyppäläntiellä tuoksui ihanalta - savun tuoksun lähteeksi paljastui ainakin viisi iloisesti tupruttavaa omakotitalojen savupiippua. Liekö takkatulta vai saunako jo lämpenemässä. Ritoniemi ohittui vaivattomasti. Olenko joskus pitänyt tätä vain pyöräily-, ei kävelymatkana?

Palokan koulukeskus ja Rovastintie...sitä suoraa on tullut kuljettua sen ziljoona kertaa. Pappilanjoen sillan alla vielä sulaa. Mietin, mistä menee paras kävelyreitti Ruokkeen tielle ja astelin urheasti eteenpäin, minulle uusi alikulkutunneli suoraan Euromarkettia kohti varmaankin vie sinne minne pitää? Ja oikealle jäi uudempi hökötys, ABC-landia. Sen alle jääneen maa-alueen poikki olen tepsutellut pellon poikki tallattua polkua kouluvuosina huivi päässä, harmaat huopatossut jalassa ja äidin vanha turkki päällä kovissa pakkasissa, kipittänyt äkkiä nelostien yli pilkkosen pimeässäkin...onko siitä ihan oikeasti jo sata vuotta, tai ainakin melkein...

En ollut aiemmin hoksannut, että Ruokkeen tiellä on pitkä loiva nousu ja sen jälkeen tulee vielä pari ylämäkeä ennen kuin loppureitin tietää kevyemmäksi. Reidet ja pohkeet ilmoittivat jo, että kiitos vaan, ja täytyi ottaa sisäinen sisumotivaatiopuhe, että ylämäen jälkeen vauhti on palautettava ripsakammaksi, vielä jaksaa. Oli ihana päästä kotona lumitöiden jälkeen saunaan. Ja jalat ylös lauteilla.

Kommentit

  1. Kyllä siitä varmasti sata vuotta pian tulee, tai ainakin jokunen kymmen, kun ei ollut alikulkuja nelostien ali, nelostieltä Saarijärventielle hipsittiin polkua pitkin eikä kevyen liikenteen väylistä Saarijärventiellä ollut tietoakaan. Ei ollut liikenneympyröitä eikä siltaa. Kauppoja oli kolme (Mäki-Matti, Keskimaa ja Perälä) ja huoltamoita yksi (Unkka eli Union). Nelostiessäkin oli vähemmän kaistoja...

    VastaaPoista
  2. Nyt siellä on alikulkuja niin paljon että menee pieni pää ihan sekaisin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…