Siirry pääsisältöön

Vähemmän kuljettua

Arkikävelyä - töihin, kaupungille, iltamenoon, kaupan kautta kotiin. Ei lisäpyrähdyksiä.

Camino de Santiago jatkuu YLEn Löytöretkessä ja kuusi suomalaista kävelijää avautuu lisää siitä, miksi ovat jalkapatikassa juuri siellä. Moni moisesta irtiotosta haaveileekin; josko ensi vuonna, olisiko siihen aikaa, millaistakohan se olisi, tehdä ihan oma pyhiinvaellus. Jaksaisiko sitä kulkea niin pitkän matkan, miten kestäisi olla niin kauan poissa kotoa läheisten luota, viihtyisikö vaatimattomissa majapaikoissa ventovieraiden kanssa, kestäisikö terveys, nivelet, hermot, unohtaisiko viimeinkin nämä ja nuo murheet, antaisiko anteeksi, osaisiko tehdä sen tärkeän päätöksen, elämänmuutoksen...

Pyhän Jaakobin jalanjäljissä kulkeminen ja parempi tutustuminen itseensä sekä toisiin kulkijoihin on varmasti ainutlaatuisen hieno kokemus. Jotenkin en kuitenkin osaa kuvitella itseäni tuolla tiellä, leimapassi taskussa; kaipaan kävelyltä ja vaellukselta toisenlaista rauhaa kuin uskoisin sieltä itselleni löytäväni. Näin tänään, mitä ajattelenkaan asiasta huomenna, ensi vuonna. Sitä ollaan nyt niin camel-naista - jotka kulkevat omia polkujaan. Tai ainakin haluavat kulkea niitä. Edes joskus.

Two roads diverged in a wood, and I —
I took the 'one less traveled' by,
And that has made all the difference.
Robert Frost (The Road Not Taken)

Kommentit

  1. Kyllä ohjelma on pannut minutkin miettimään, haluaisinko lähteä matkaan. Olisi paljon asioita, joita voisin matkalla mielessäni ja sydämessäni tutkiskella. Pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan tuntuu muodostuneen melkein jo riitti, jonka avulla siirrytään uuteen elämänvaiheeseen. Se on kuin uusi interrail.

    Mutta onko se minun matkani, jos sen niin monet kulkevat? Pakko myöntää, että julkisuus, jonka se on Suomessakin jo saanut, vähentää kiinnostustani sen omakohtaiseen kulkemiseen, vaikka camino aiheena kiinnostaakin. Tietenkin Euroopassa on muitakin pyhiinvaellusreittejä. Ja aloittaa voi vaikka Suomesta.

    Tällä hetkellä minulle kuitenkin riittävät pikku kävelyt täällä kotini ympäristössä. Ne eivät tietenkään ole kummoisia haasteita, mutta auttavat kuitenkin selvittämään ajatuksia.

    VastaaPoista
  2. Mietin itse myös, että kävelyn voi tehdä missä hyvänsä. Lähimaastossa, hitusen kauempana. Ei tarvitse lentää kauas käyttämään jalkojaan, mutta jos lähtee reissuun, voi siellä tutustua elämään(sä) muutenkin kuin moottoriajoneuvolla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…